Saksalaisen Hindenburg-ilmalaivan onnettomuus vuonna 1937 sinetöi ilmalaivojen kohtalon lopullisesti.
Vielä vuoteen 1937 asti kilpailu lentokoneiden ja ilmalaivojen välillä näytti päättyvän ilmalaivojen voittoon – etenkin kun kyse oli pitkistä lentomatkoista esimerkiksi Atlantin yli.
Lentokoneiden piti tehdä välilasku
Tuon ajan lentokoneet eivät pystyneet pystyneet ylittämään Atlanttia ilman välilaskua, ja niissä oli ahdasta eikä juuri mukavuuksia.
Ilmalaivoihin sen sijaan mahtui makuuhyttejä, hyvä ravintola ja jopa tupakointisalonki.
Natsi-Saksa oli ilmalaivakehityksen kärjessä, mutta kauppasaarron vuoksi se ei saanut ilmalaivoihinsa heliumia, joten se joutui käyttämään nostoaineena syttymisherkkää vetyä.
Hindenburgin räjähdyksen jälkeen vuonna 1937 ilmalaivojen käyttö loppui, ja pian syttyi toinen maailmansota.
Sen päätyttyä ilmalaivat olivat auttamattomasti vanhentuneet.
Ilmalaiva vs. lentokone: Ilmalaivan häviön syitä
Jos ilmalaivoissa olisi voitu käyttää paloturvallista heliumia, niiden käyttö olisi jatkunut ehkä pidempään.
Epävakaan maailmantilanteen vuoksi heliumin myyntiä oli kuitenkin rajoitettu.
Toisen maailmansodan aikaan kiihtynyt lentokoneen tekninen kehitys johti nopeampien ja turvallisempien koneiden syntyyn.
Koneiden koko kasvoi, ja niiden matkustusmukavuus lisääntyi.