Titanic muotoutuu
Kello ei ollut vielä kahdeksaakaan Belfastin telakka-alueella, mutta raudan kumea jylinä, kuuman höyryn sihinä ja työmiesten huudot täyttivät jo ilman.
Hevoset vetivät raskaasti lastattuja kärryjä mutaista maata polkien, ja miehet uurastivat valtavien teräslevyjen kanssa suuret lekat käsissään.
Ilmassa leijui voiteluöljyn, ruosteen ja kuumennetun metallin haju.
Nostokurkien, paksujen kaapeleiden ja telineiden välissä kohosi valtaisa laivan runko. Se oli vielä vain ontto teräslevyistä rakennettu kuori, joka oli täynnä niittien reikiä ja liidunraapustuksia, mutta pian siitä tulisi kaikkien aikojen suurin ja ylellisin matkustajalaiva.
Suuressa mustassa taulussa kerrottiin aluksen omistaja ja nimi: White Star Line, Royal Mail Steamer Titanic.
Asetelma oli selvä: rakenna Titanic tai vaihda alaa
Ajatus loistoristeilijän rakentamisesta syntyi viileänä kesäiltana vuonna 1907 Lontoon arvostetun Belgrave Streetin varrella olevassa talossa.
Upeassa valkopylväisessä talossa asui Harland & Wolffin telakan johtaja lordi Pirrie. Hänen luonaan illallisella oli hänen pitkäaikainen liiketuttavansa, White Star Line -varustamon johtaja J. Bruce Ismay.
Tuona iltana herrojen huoneessa käytiin keskustelua suurista asioista. Pirrie ehdotti konjakin ääressä, että Harland & Wolff voisi rakentaa pari alusta, joilla Ismay taatusti ohittaisi kilpailijansa. Alukset olisivat entistä pidempiä, ja niihin mahtuisi yli 3 000 matkustajaa.
Laivoista rakennettaisiin lisäksi niin ylellisiä ja mukavia, että se tyydyttäisi vaativimmankin asiakkaan toiveet.
Ehdotus kuulosti erittäin houkuttelevalta. Harland & Wolff omisti runsaasti White Star Linen osakkeita, ja se oli yhtä ainoaa poikkeusta lukuun ottamatta rakentanut kaikki varustamon laivat.
Pari oli alallaan merkittävä tekijä. Jo sen ensimmäisessä yhteistyöhankkeessa, vuonna 1877 vesille lasketussa höyrylaiva Oceanicissa, oli ollut monia matkustajijen mukavuutta parantavia uudistuksia.
Tulevaisuus oli näyttänyt valoisalta, sillä Atlantin-ylitysten määrä oli vuosien 1898 ja 1907 välillä noussut 600 000 matkustajasta 2,4 miljoonaan.
White Star Line oli kuitenkin viime aikoina saanut muutamia varteenotettavia kilpailijoita.
Etenkin uusi Cunard Line -varustamo oli kirinyt kilpailussa nopeilla höyryaluksillaan, jotka onnistuivat usein nappaamaan Atlantin nopeimmin ylittäneelle alukselle myönnetyn epävirallisen ja halutun kunnianosoituksen, niin sanotun Blue Ribbonin eli sinisen nauhan.
Uuden luksusristeilijän rakentamiseen tarvittiin kuitenkin paljon rahaa.
Pirrie kuvaili Ismaylle vaihtoehtoja: tämä voisi rakentaa alukset ja päihittää kilpailijansa – tai olla tekemättä mitään ja menettää kaiken. Ismay teki päätöksensä.