Thor Heyerdahl oli valmis vaarantamaan henkensä teorioidensa toteen näyttämiseksi

Norjalaisen Thor Heyerdahlin tutkimusmatkat maailman merillä tekivät hänestä maailmankuulun, mutta tiedemaailma ei ottanut hänen teorioitaan ja tutkimuksiaan vakavasti.

Norjalaisen Thor Heyerdahlin tutkimusmatkat maailman merillä tekivät hänestä maailmankuulun, mutta tiedemaailma ei ottanut hänen teorioitaan ja tutkimuksiaan vakavasti.

Imageselect

Pitkänhuiskea nuori norjalaismies seisoi vuonna 1937 auringon paahtamalla hiekkarannalla Polynesiassa.

Palmujen lehdet havisivat tuulessa, ja viidakosta kiiri lintujen huutoja. Kauempana merellä erottui laiva, joka hävisi vähitellen horisonttiin.

Thor Heyerdahl oli vihdoin päässyt paikkaan, josta oli aina unelmoinut. Hän ei silti vielä aavistanut, että matka maanpäälliseen paratiisiin olisi samalla alkusysäys pitkälle ja jännittävälle uralle.

Heyerdahl oli lähtenyt matkaan vaimonsa Livin kanssa, ja he tutkivat nyt uteliaina eksoottista kohdettaan.

Thor Heyerdahl purjehti viisihenkisen miehistönsä kanssa vuonna 1947 Tyynellämerellä balsapuisella Kon-Tiki-lautalla.

© 914 collection/Imageselect

Tuore aviopari oli jättänyt länsimaisen sivistyksen taakseen elääkseen harmoniassa luonnon kanssa, kuin modernit Eeva ja Aatami.

Thor Heyerdahl syntyi Larvikissa Norjassa vuonna 1914, ja hän unelmoi jo lapsena matkaavansa Etelämeren korallisaarille ja elävänsä kuin Robinson Crusoe.

Hän oli myös kiinnostunut eläimistä ja päätyi opiskelemaan eläintiedettä Oslon yliopistoon.

Työ mikroskoopin äärellä oli kuitenkin nuorukaiselle pitkästyttävää – hän halusi matkustaa, nähdä, kokea ja tutkia asioita itse.

Vasta avioitunut Heyerdahl halusi pois sivistyksen parista

Tilaisuus käytännön kenttätyöskentelyyn koitti yliopiston päättötyön yhteydessä.

Hanketta tukivat niin Heyerdahlin professorit kuin hänen matkaansa rahoittanut isänsäkin, ja nuori mies oli pian valmiina lähtemään Polynesiaan tutkimaan alueen luontoa ja eläimistöä.

Thor oli juuri tavannut Liv Coucheron Torpin, joka jakoi Thorin rakkauden luontoon.

Pari avioitui vuonna 1936 ja lähti pian purjehtimaan Norjasta polynesialaiselle Fatu Hivan saarelle, joka sijaitsi 1 300 kilometriä Tahitista länteen.

Vaikeuksia paratiisissa

Jo saapumista seuraavana päivänä aviopari ryhtyi rakentamaan uutta elämäänsä luonnon helmassa.

He pystyttivät syrjäiseen laaksoon majan palmunlehdistä, luopuivat vaatteista ja kengistä ja antautuivat elämälle osana luontoa ja sen rytmiä.

Aamuisin he heräsivät lintujen lauluun ja iltaisin nukahtivat tropiikin pimeän yön lämpöön.

Tavallisen perheenisän ja kansainvälisen tutkijan ja seikkailijan rooleja ei ollut helppo yhdistää. Thor Heyerdahl oli silti kolmesti naimisissa ja sai viisi lasta.

© Bettmann/Getty Images

Pari eli kokonaisen vuoden saaren ja meren antimilla – ananaksilla, kääpiötomaateilla, banaaneilla, papaijoilla, leipäpuun hedelmillä ja hummereilla, joita he pyydystivät yksinkertaisilla rysillä.

Elämä saarella ei kuitenkaan osoittautunut unelmien kaltaiseksi idylliksi. Hyttyset kiusasivat ja trooppiset sairaudet uhkasivat nuortaparia, ja asuttuaan vuoden saarella he päättivät lopulta palata sivistyksen pariin.

Heyerdahl ei lopulta koskaan saanut päättötyötään valmiiksi.

Sen sijaan hänessä syttyi kiinnostus selvittää, miten Polynesian saaret oli asutettu.

Keitä olivat ne ensimmäiset ihmiset, jotka olivat kauan sitten ylittäneet Tyynenmeren alkeellisilla aluksillaan ja asettuneet autioille korallisaarille?

Mistä he olivat tulleet ja miksi he olivat lähteneet?

Heyerdahl halusi todistaa teoriansa oikeaksi

Heyerdahl alkoi kehitellä uutta hypoteesiä. Vallitsevan teorian mukaan saarten asukkaat olivat saapuneet lännestä Kaakkois-Aasiasta, mutta Heyerdahl oli vakuuttunut, että Polynesian ensimmäiset asukkaat olivat purjehtineet saarille idästä, Etelä-Amerikan rannikolta.

Heyerdahlin mukaan alkuperäisväestön vanhat tarut, hänen viidakosta löytämänsä patsaat sekä useat polynesialaisten viljelemät hyötykasvit todistivat, että asukkaiden esi-isien oli oltava peräisin Etelä-Amerikasta.

Heyerdahl ei kuitenkaan saanut tukea teorioilleen.

Seuraavat vuodet olivat Heyerdahleille tuotteliaita.

Pari sai kaksi poikaa, ja Thor kirjoitti heidän vuodestaan Polynesiassa kirjan På jakt efter paradiset, ”Paratiisia etsimässä”.

Kun Liv keskittyi hoitamaan kotia, Thor ryhtyi laatimaan tutkielmaa Polynesian varhaisimmista asukkaista.

Kun toinen maailmansota puhkesi, perhe asui Kanadassa. Heyerdahl kaipasi kuitenkin omaan elämäänsä muutosta ja halusi myös tehdä jotain saksalaisten miehittämän kotimaansa hyväksi.

Heyerdahl oli asiastaan niin varma, että hän oli nyt valmis riskeeraamaan henkensä osoittaakseen, että kivikaudella olisi voitu purjehtia yli Tyynenmeren.

Vuonna 1941 Heyerdahl ilmoittautuikin vapaaehtoiseksi norjalaisjoukkoihin Kanadassa ja kouluttautui laskuvarjohyppääjäksi Englannissa.

Viimeisenä sotatalvena hän palveli Norjan Finnmarkissa.

Liv ja perheen kaksi pientä poikaa olivat jääneet Atlantin taakse, kun Thor lähti puolustamaan kotimaansa vapautta. Isä oli perheestään erossa kaksi vuotta.

Palvelusajan jälkeen aviopari oli ehtinyt jo etääntyä toisistaan, eivätkä pojat enää muistaneet isäänsä.

Kunnianhimoiselle tutkimusmatkailijalle perhe-elämä jäi muutenkin vähiin. Heyerdahl oli tuskin ehtinyt palata kotiin, kun hän suuntasi jo ensimmäiselle suurelle purjehdukselleen todistaakseen teoriansa Polynesian asuttamisesta.

Heyerdahlin oli keskeytettävä purjehduksensa Atlantilla Ra I -veneellä. Kokeilu onnistui seuraavana vuonna Ra II:lla.

© Bettmann/Getty Images

Heyerdahl oli asiastaan niin varma, että hän oli nyt valmis riskeeraamaan henkensä osoittaakseen, että kivikaudella olisi voitu purjehtia yli Tyynenmeren.

Yhdessä viiden muun nuoren skandinaavin kanssa hän purjehti vuonna 1947 balsapuusta rakennetulla lautalla Perusta Polynesiaan.

Inkojen tukkilauttojen perusteella rakennettu lautta oli saanut nimekseen Kon-Tiki.

Matka kesti 101 päivää, ja lopulta huikea tavoite saavutettiin: 8 000 kilometrin purjehduksen jälkeen Kon-Tiki kuusihenkisine miehistöineen saapui Raroian atollille itäisellä Tyynellämerellä.

Heyerdahlista tuli maailmankuulu

Kansainvälinen media oli seurannut tiiviisti Heyerhdahlin ja Kon-Tikin matkaa.

Tieteen ja seikkailun yhdistänyt rohkea tutkimusmatkailija Thor Heyerdahl oli juuri sellainen sankari, jota sodasta toipuva maailma kaipasi.

Heyerdahlin matkastaan kirjoittama kirja käännettiin 70 kielelle, ja siitä tuli kansainvälinen menestysteos.

Heyerdahlia juhlittiin ympäri maailman, mutta muut purjehdukselle osallistuneet unohdettiin pian.

Pian Kon-Tikin purjehduksen jälkeen Thor ja Liv erosivat.

Thor oli jo tavannut Yvonne Dedekam-Simonsenin, josta tuli hänen sihteerinsä ja vaimonsa 20 vuoden ajaksi.

Heyerdahl asetti tiedemaailman vakiintuneita käsityksiä pelotta kyseenalaiseksi.

© World History Archive/Imageselect

Pariskunta sai kolme tytärtä.

Pari vaelsi parin vuoden ajan ympäri maailmaa kaivausvälineet ja kirjoituskone mukanaan ja asettui lopulta Pohjois-Italiaan, mistä he ostivat tilan Colla Micherin keskiaikaisesta kylästä.

Pari halusi elää omavaraisesti lähellä luontoa – ja kaukana Norjan veroviranomaisista.

Italialaisesta oliivilehdosta Heyerdahl löysi kauan kaipaamansa paratiisin. Norjalaisseikkailijasta ei kuitenkaan lopulta ollut elämään tasaista perhe-elämää, vaan hänen verensä veti yhä maailmalle.

Tyttärien varttuessa isä Thor uppoutui tutkimustyöhönsä. Hän yritti hellittämättä selvittää kivikauden ajan ihmisten reittejä maailman kolkasta toiseen, ja työ vei myös häntä itseään jatkuvasti pois kotoa.

Heyerdahl kaipasi vielä jälleen uutta seikkailua, ja tällä kertaa hän halusi panna koetukselle vallitsevan käsityksen Amerikan löytämisestä.

Oliko Kolumbus todellakin ollut ensimmäinen henkilö Välimeren alueella, joka keksi lähteä purjehtimaan Atlantin yli länteen?

Entä keitä olivat ne vaaleat, parrakkaat miehet, joita kerta toisensa jälkeen tuli vastaan Meksikossa tehdyissä arkeologisissa löydöissä?

Nuorta Heyerdahlia kiehtoivat syvästi Polynesia ja saariryhmän kulttuurit.

© Shutterstock

Tiedemaailma torjui Heyerdahlin teoriat

Suuri yleisö seurasi innolla Heyerdahlin arkeologisia seikkailuja, mutta akateemiselta yhteisöltä tutkimusmatkailija ei saanut tukea.

Tiedeyhteisö suhtautui alusta asti skeptisesti Heyerdahlin ideoihin.

Häntä syytettiin uransa aikana lukuisia kertoja menetelmiensä epätieteellisyydestä ja tarkoitushakuisuudesta.

Nykypäivän tutkijoilla on edelleen Heyerdahlin teorioissa sulattelemista, ja esimerkiksi tämän kyseenalaistama käsitys Polynesian asuttamisesta Aasian suunnasta on saanut vahvistusta esimerkiksi 1990-luvulla tehdyistä DNA-tutkimuksista, joissa osoitettiin läheinen geneettinen yhteys polynesialaisten ja aasialaisten välillä.

Varhaista yhteyttä Amerikan ja Polynesian välillä ei voida kuitenkaan tämän perusteella täysin sulkea pois.

Tiedeyhteisön sorsiman seikkailijan ansioksi on kaikesta huolimatta luettava se, että hän teki historian tutkimuksesta maallikoillekin kiehtovaa.

Heyerdahl ylitti Atlantin kaislaveneellä

Heyerdahl halusi todistaa, että Atlantin yli oli mahdollista purjehtia yksinkertaisella papyrusveneellä, jollaisilla muinoin purjehdittiin pitkin Niiliä ja jollaiset olivat edelleen käytössä Titicacajärvellä Boliviassa.

Hän oli vakuuttunut, että Vanhan ja Uuden maailman välillä oli ollut kontakteja jo kauan ennen kuin Kolumbus purjehti Amerikkaan.

Ensimmäinen yritys kuitenkin epäonnistui, ja Heyerdahlin oli miehistöineen jätettävä kaislaveneensä Ra I Atlantille.

Huonon sään ja rakennusvirheen vuoksi veneeseen oli päässyt vettä ja se oli lopulta kallistunut.

Kymmenen kuukautta myöhemmin, vuonna 1970, Heyerdahl lennätti neljä intiaania Titicacajärveltä Marokkoon, missä he rakensivat Ra II:n.

Tällä kertaa kaislavene pysyi pinnalla, ja 57 päivän purjehduksen jälkeen Heyerdahl miehistöineen rantautui Barbadoksella.

Tyynenmeren Pääsiäissaarilla Thor Heyerdahl pani merkille, että paikalliset veistokset muistuttivat Bolivian ylänköjen kivipatsaita.

© Shutterstock

Atlanttia ylittäessään Heyerdahl havaitsi myös lukuisia öljylauttoja, ja matka avasi hänen silmänsä maailman merten saastumiselle.

Hän osallistui myöhemmin useisiin YK:n konferensseihin, joissa käsiteltiin ympäristönsuojelua.

Ra-projektin aikana avioliitto Yvonnen kanssa kariutui. Colla Micherissä Heyerdahl tapasi italialaisen Liliana Salvon, jonka kanssa hän asui useita vuosia.

Tutkimusmatkat alkeellisilla papyrusveneillä eivät jääneet suinkaan Ra I:lla ja II:lla tehtyihin purjehduksiin.

Vuonna 1977 valmistui Tigris, jonka avulla Heyerdahl halusi osoittaa, että Mesopotamian, Egyptin ja nykyisen Pakistanin Indus-kulttuurin välillä oli saattanut olla meriyhteys noin 5 000 vuotta sitten.

Tällä kertaa Heyerdahl purjehti kansainvälisen miehistön kanssa Intian valtamerellä ja etsi jälkiä ikivanhoista kauppareiteistä, jotka yhdistäisivät muinaisia kauppapaikkoja, hautapaikkoja ja temppelialueita toisiinsa.

Vanhoilla päivillään Heyerdahl esitti, että Odin oli alunperin todellinen ihminen.

© Shutterstock

Jumalten kuningas Odin olikin ihminen

Heyerdahl pyhitti uransa historian kulun tutkimiseen kaukaisissa maissa mutta kiinnostui vanhoilla päivillään kotimaansa taruista.

Viimeisinä elinvuosinaan Heyerdahl suuntasi huomionsa Skandinaviaan.

Hän oli vakuuttunut, että muinaispohjoismainen jumala Odin oli todellisuudessa ollut soturikuningas nykyisen Venäjän alueelta.

Heyerdahlin teorian mukaan Odin muutti Skandinaviaan Mustaltamereltä nykyisen Asovan kaupungin alueelta.

Kun Odin aasasotureineen saapui Pohjolaan, asukkaat alkoivat pitää heitä jumalina.

Teorian taustalla olivat vanhat islantilaiset saagat, mutta se perustui etenkin kielellisille yhtäläisyyksille pohjoismaisten jumalten nimien ja Kaukasuksen paikannimien välillä.

Heyerdahl johti myös Asovassa arkeologisia kaivauksia, joissa etsittiin todisteita hänen teorialleen.

Tiedemaailma kuitenkin torjui tämän teorian, kuten niin monet muutkin Heyerdahlin teesit.

Sota pysäytti tutkimusmatkailijan

Lähes viiden kuukauden jälkeen Tigriksen matka pysähtyi Punaisenmeren suulle. Alueella käytyjen sotien vuoksi purjehdusta oli mahdotonta jatkaa.

Vastalauseena sotimiselle Heyerdahl ja hänen miehistönsä päättivät sytyttää Tigriksen tuleen.

Media seurasi matkan dramaattista loppuhuipennusta, ja lehdistön valokuvaajat kuvasivat vierestä, kun Heyerdahl heitti palavan soihdun papyrusveneeseen ja liekit loimusivat Afrikan illassa.

Heyerdahl työskenteli sittemmin muutaman vuoden arkeologisten kaivausten johtajana Perussa ja Kuubassa.

Vuonna 1991 hän meni kolmannen kerran naimisiin, tällä kertaa ranskalaisen näyttelijättären Jacqueline Beerin kanssa.

Pari asettui Teneriffalle. Heyerdahl ei jäänyt edelleenkään toimettomaksi, sillä hän oli löytänyt alueelta kiinnostavia pyramideja, jotka muistuttivat muinaisen Egyptin ja Amerikan pyramideja.

Jacqueline Beerin kanssa Heyerdahlin elämässä alkoivat seesteisemmät ajat.

Hän jatkoi silti edelleen tutkimustyötä ja etsi todisteita teorioilleen esihistoriallisten kansojen vaelluksista ja kulki yhä hypoteeseineen vastavirtaan tiedemaailman vakiintuneita oletuksia vastaan.

Heyerdahl kuoli vuonna 2002. Hautajaiset pidettiin Oslon tuomiokirkossa, minkä jälkeen hänen uurnansa kuljetettiin perheen tilalle Colla Micheriin.

Heyerdahlin alukset Kon-Tiki ja Ra II ovat nykyisin näytteillä Oslon suositussa Kon-Tiki-museossa.