HMS Dreadnought valmistui vain vuodessa, vaikka sotalaivan rakentaminen vei yleensä useita vuosia.
Se huoletti Britannian kilpailijoita, sillä Britannialla oli jo valmiiksi Euroopan suurin ja vahvin laivasto.
Uusi superalus ja kyky rakentaa vastaavia aluksia nopeasti auttaisivat takaamaan saarivaltiolle herruuden maailman merillä pitkälle tulevaisuuteen.
Satiirinen piirros laivastokilvasta vuodelta 1909.
HMS Dreadnought käynnistikin kiivaan asevarustelukilvan. Ranska, Yhdysvallat, Japani, Italia ja Saksa alkoivat rakentaa vastaavia sotalaivoja, ja Britanniassa suurten sotalaivojen rakentamisesta tuli koko kansan yhteinen ponnistus.
Muut maat joutuivat kuitenkin jättämään kilvan kesken, ja laivaston ”kruununjalokivet”, joiksi laivastoministeri Winston Churchill dreadnought-aluksia kutsui, tekivät Britanniasta maailman johtavan merimahdin aina ensimmäiseen maailmansotaan asti.
Kaukonäköinen uudistaja: Tulivoimaa laivastolle
HMS Dreadnought kruunasi uudistukset, joita amiraali John Fisher toteutti Britannian sotalaivaston komentajana.
Fisher romutti laivaston vanhat loppuun palvelleet alukset ja aloitti ajan vaatimuksia paremmin vastaavien uusien sotalaivojen rakentamisen.
Amiraali Sir John Fisher.
Muun muassa tehokkaammat laivatykit ja miehistön koulutuksen kehittäminen tekivät Fisheristä yhden Britannian laivaston vaikutusvaltaisimmista amiraaleista sitten ihaillun lordi Horatio Nelsonin.
Laiva palveli pitkään
Kun dreadnought-alus USS Texas laskettiin vesille vuonna 1912, sitä pidettiin maailman iskuvoimaisimpana sotalaivana.
Se osallistui molempiin maailmansotiin ja muun muassa Normandian maihinnousuun vuonna 1944.
Se on luokkansa ainoa säilynyt alus ja toimii museona Texasissa.
