Huippuvuorilla sodittiin valaista
1500-luvun lopussa löydetyt Huippuvuoret osoittautuivat varsinaisiksi aarresaariksi: niiden vesissä eli runsaasti valaita, joiden hetulat ja rasva olivat arvotavaraa. Kiista valaanpyyntioikeuksista johti aseellisiin konflikteihin Pohjoisella jäämerellä.

Englanti piti Huippuvuoria omanaan, mutta hollantilaiset valaanpyytäjät eivät siitä piitanneet vaan jatkoivat jahtia.
Valaanpyytäjät saapuivat Huippuvuorille
Englantilaiset valaanpyytäjät nostivat katseensa keittopuuhistaan, kun joukko miehiä lähestyi yhtäkkiä pitkin rantaa. Huippuvuorilla ei kesällä 1618 juurikaan liikkunut ihmisiä. Tulijat pysähtyivät englantilaisten edessä, ja joukkoa johtanut mies kertoi olevansa kapteeni Huybrecht Cornelisz.
Hollantilainen nimi sai englantilaiset säpsähtämään, sillä oltiin englantilaisten tavallisesti hallitsemalla lahdella, jota he kutsuivat nimellä Sir Thomas Smith’s Bay. Cornelisz huojui ja puhui sammaltaen – hän vaikutti olevan humalassa. Hän laski kätensä tyhjälle valaanrasvapadalle ja julisti takavarikoivansa kaikki englantilaisten rasvankeittopadat ja niiden sisällön.
Englantilaisten kapteeni William Heley yritti puhua Corneliszille järkeä: lahti oli englantilaisten ja heillä oli täysi oikeus keittää sen rannalla valaanrasvasta öljyä. Hän huomautti, että hollantilaisissakin kartoissa Sir Thomas Smith’s Bayn kohdalla luki ”Englanninlahti”.
Cornelisz ei siitä piitannut vaan hyökkäsi yhtäkkiä englantilaiskapteenin kimppuun veitsi kädessään. ”Hän kutsui Heleytä kelmiksi ja lurjukseksi ja kävi veitsen kanssa Heleyn kimppuun ja olisi tappanut tämän, jos muut englantilaiset eivät olisi tulleet apuun ja estäneet häntä voimakeinoin”, kirjoitti Heleyn kollega kapteeni Salmon myöhemmin lokikirjaan.
Kun miehet oli saatu erotettua toisistaan, Cornelisz tuhahti pilkallisesti: ”Jatkakaa te vain pyyntiä. Me otamme joka tapauksessa teidän öljynne ja upotamme aluksenne.” Käsikähmän jälkeen hollantilaiset lähtivät, mutta kiistat Huippuvuorilla sen kuin yltyivät. Kilpailu alueen parhaista pyyntipaikoista kasvoi muutamassa vuodessa merkittäväksi kansainväliseksi selkkaukseksi.
Kaikki halusivat valasapajille
Kun hollantilainen tutkimusmatkailija Willem Barents löysi Huippuvuoret Jäämeren sumun keskeltä vuonna 1596, hän tuskin uskoi, että kiista saarista äityisi sodan partaalle. Hän kuitenkin oli varma, että hän oli löytänyt melkoisen kultakaivoksen.
Huippuvuorten lahdissa oli runsaasti mursuja, jääkarhuja ja jopa 18 metriä pitkiä ja useita tonneja painavia grönlanninvalaita. Eläimistä saatiin nahkoja ja muita tuotteita, joista maksettiin Euroopassa omaisuuksia.
Huhut Jäämeren luonnonvaroista levisivät nopeasti ja kulkeutuivat muun muassa englantilaiseen Muscovy Company -yritykseen. Sillä oli yksinoikeus Venäjän-kauppaan Englannissa, ja vuonna 1577 Englannin kuningatar Elisabet I oli myöntänyt sille monopolin myös valaanpyyntiin maailman merillä.