Rajua merenkäyntiä
Syyskuun 27. päivän iltana 1994 monet Estonia-laivan matkustajista olivat merisairaina hyteissään, mutta joukko sitkeimpiä lauloi Pub Admiralissa karaokea, vaikka ulkona vinkui tuuli ja myrsky nostatti aaltoja.
Kesken laulun laiva kallistui rajusti. Laseja kaatui lattialle baaritiskiltä ja pöydiltä, ja ihmisten oli vaikeaa pysyä seisaallaan.
Samaan aikaan autokannella kuului voimakas rysäys. Tuntia myöhemmin laiva oli Itämeren pohjassa.
Tuuli ja lasti kallistivat laivaa
Kohtalokkaana iltana 155,4 metriä pitkä Estonia oli matkalla Tallinnasta Tukholmaan. Mukana oli 186 miehistön jäsentä ja 803 matkustajaa
Sääennusteet varoittivat kovista syysmyrskyistä, ja tuulen suunnan ja lastin sijoittelun vuoksi Estonia kulki hieman styyrpuuriin eli perästä keulaan katsottuna oikealle kallistuneena.
Estonian onnettomuuden jälkeen niin sanotut ro-ro-autolautat eivät ole saaneet purjehtia yli nelimetrisessä aallokossa.
Puolenyön aikaan tuulen voimakkuus oli 15–20 metriä sekunnissa ja aallonkorkeus oli 4–5 metriä. Tilastojen mukaan tällaisissa olosuhteissa yksi sadasta aallosta on yli kuusimetrinen.
Kello 0.25 Estonia muutti kurssiaan niin, että aallot osuivat keulan vasemmalle puolelle tuhoisalla voimalla.
Aallot repivät keulaportin irti
Estonia oli niin sanottu ro-ro- eli roll-on-roll-off-alus, johon lasti kuormataan rullaten eli ajamalla laiturilta keulasta, perästä tai sivusta ajoramppia pitkin. Estoniassa kuorma ajatettiin sisään visiirityyppisestä eli ylös avautuvasta keulaportista.
Keulaportin täytyy tietysti olla hyvin kiinnitetty, jotta se kestää aaltojen voiman. Kriittisiä kohtia ovat lukituslaitteet, saranat ja hydraulisten nostosylinterien kiinnikkeet.
Kun Estonia kääntyi, aallot löivät paapuurista eli vasemmalta keulaporttiin niin, että momenttivaikutus oli 7–9 miljoonaa newtonia. Se on sata kertaa niin suuri voima kuin se, jolle ihminen altistuu, kun auto ajaa kolarin 80 kilometrin tuntinopeudella.
Keulaportti repi irti ajorampin
Kello 0.55 Estonian läpi kaikui kova metallinen pamahdus, joka peitti alleen jopa viidennellä kannella olevan Pub Admiralin musiikin.
Ääni oli peräisin keulaportista, jonka paapuurin puoleinen lukko oli murtunut. Sen jälkeen murtui ensin paapuurin ja sitten styyrpuurin puoleinen sarana.
Estonian irronnut keulavisiiri nostettiin merenpohjasta tutkittavaksi.
Keulaportti ei näkynyt komentosillalle, eikä kapteeni tiennyt, että keulaportti repsotti lähes irrallaan. Holtittomasti heilunut keulaportti iskeytyi päin kansipalkkia ja repi ajorampin irti.
Miehistön jäsen näki valvontakameran monitorista, miten vesimassat syöksyivät sisään ajorampin sivuilta.
Järjestelmän täytyy antaa hälytys, jos kynnysarvot ylittyvät, ja näyttää sensorien signaalien muutos, jotta miehistö voi havaita ajoissa, jos johonkin lukkoon kohdistuva kuormitus kasvaa.
Keulaportti hörppäsi vettä
Kello 1.14 Estonian keulaportti irtosi kokonaan ja ajoramppi aukesi. Silloin kapteenikin huomasi, että jotakin on pahasti vialla, ja hidasti vauhtia. Hädissään hän päätti yrittää viedä laivan satamaan ja teki käännöksen paapuuriin.
Kapteenin tarkoituksena oli oikaista kallistusta styyrpuurin puolelle kääntämällä avoimena ammottava keula pois aaltojen suunnasta. Käännöksen vaikutus oli kuitenkin juuri päinvastainen.
Keula kahmaisi vettä sisäänsä, ja keskipakovoiman vaikutuksesta vesimassat painautuivat autokannella laivan styyrpuurin puolelle. Laiva kallistui entistä pahemmin. Autokannella oli tässä vaiheessa 2 000 tonnia vettä. Vettä oli 70 sentin paksuudelta.
Vesi murskasi ikkunat
Autokannelle päässyt vesi synnytti niin sanotun vapaan nestepinnan ilmiön, joka voimisti kallistumista. Vesimassojen liike siirsi massakeskipistettä laivan kulkusuuntaan, jolloin aluksen käyttäytyminen muuttui yhä epävakaammaksi.
”Häire, häire, laeval on häire!” Kuulutus Estonialla
Kun kallistuminen paheni pahenemistaan, ensimmäisinä merenpintaan osuivat neljännen kannen peräikkunat. Ne murskautuivat aaltojen voimasta.
Tässä vaiheessa kannella kaiuttimista kuului heikolla naisen äänellä annettu vironkielinen hälytys: ”Häire, häire, laeval on häire!”
Kaksi minuuttia myöhemmin Estonia lähetti ensimmäisen mayday-hätäviestin, mutta se ei ollut kansainvälisten sääntöjen mukainen eivätkä lähistöllä olleet alukset voineet reagoida siihen oikein.
Paniikki levisi laivalla
Kello 1.25 Estonia oli jo kallistunut noin 40 astetta styyrpuurin puolelle.
Jo 30 asteen kallistuma tekee liikkumisen alimpien hyttikansien 1,2 metrin levyisillä käytävillä vaikeaksi. Kun kallistuma on 45–50 astetta, pääsy alakansilta ulos on lähes mahdotonta.
Satelliitti välittää hätäviestin
Estonian ensimmäistä mayday-hätäkutsua ei kuultu oikein lähistöllä olevissa aluksissa, eivätkä pelastusliivien ja -veneiden hätälähettimet käynnistyneet. Nykyisin satelliittijärjestelmä rekisteröi hätäviestit sekunneissa ja lähettää pelastuspalvelun.
Hyttikansilla syntyi paniikki, ja koska miehistö ei osannut hallita hätääntynyttä ihmisjoukkoa, matkustajat talloivat toisiaan ja tukkivat tien kannelle.
Niiden 15–20 minuutin aikana, jolloin oli vielä mahdollista päästä ulkokannelle, onnettomuustutkijoiden mukaan 237 ihmistä ehti kannelle ja alkoi hyppiä laidan yli. Osa heistä paiskautui vedessä päin laivan kylkeä ja katosi aaltoihin.
Estonialla oli pelastusliivejä, mutta monet matkustajat eivät pukeneet niitä päälleen oikein. Liiveissä ei myöskään ollut huomiovaloa, joten ihmisten havaitseminen merestä oli vaikeaa.
Kello 1.50 Estonia oli kaatunut kyljelleen. Lopulta laiva kääntyi köli ylöspäin ja alkoi upota ja vei mukanaan ne matkustajat, jotka eivät olleet uskaltaneet hypätä mereen.
Yksi pelastettu kuoli sairaalassa
Estonian miehistö ei saanut laskettua mereen yhtään laivan kymmenestä pelastusveneestä.
Myöskään ilmalla täytettävät pelastuslautat eivät toimineet niin kuin olisi pitänyt. Monet niistä eivät täyttyneet kunnolla, ja osa kaatui kovassa tuulessa.
Ensimmäinen pelastushelikopteri pääsi paikalle tunti Estonian uppoamisen jälkeen. Yön ja aamun aikana merestä pelastettiin 138 ihmistä. Yksi heistä kuoli sairaalassa.
Kolmen päivän aikana löydettiin 92 kuollutta. Kadoksiin jäi yli 600 ihmistä. He todennäköisesti menivät laivan mukana pohjaan. Kaikkiaan haaksirikossa kuoli 852 ihmistä. Uuden tekniikan ansiosta vastaavaa onnettomuutta ei voi enää tapahtua.
Sukellusrobotit kuvasivat Estonian hylyn viikko onnettomuuden jälkeen. Hylky makaa Itämeren pohjassa 80 metrin syvyydessä styyrpuurin puoleisella kyljellään.