Brittiläis-kanadalainen purjealus Dei Gratia purjehti Atlantin valtamerellä Portugalin rannikon ja Azorien saariryhmän välillä. Oli neljäs joulukuuta 1872.
Miehistö oli tarkkaillut toista horisontissa näkyvää laivaa auringonnoususta lähtien. Dei Gratian kokenut miehistö päätteli, että laivalla ei ollut kaikki kunnossa. Se keikkui holtittomasti aallokossa, ja sen purjeet näyttivät revenneiltä.
Noin kello 13 kapteeni David Reed Morehouse päätti, että oudosti käyttäytyvää brigantiinia täytyi tutkia tarkemmin. Lähestyessään alusta avomerellä Morehouse huomasi suureksi hämmästyksekseen, että se oli Mary Celeste. Morehouse tunsi aluksen kapteenin entuudestaan.
Dei Gratian miehistö ei nähnyt omalta alukseltaan Mary Celestellä elonmerkkiäkään. Kapteeni Morehouse huuteli alukselle useita kertoja saamatta vastausta. Hylätty ruori kannella pyörähteli tuulenpuuskien voimasta, kun Dei Gratia lipui lähemmäksi.
Onnettomuudet vainosivat alusta
Kuukausi ennen dramaattista kohtaamista Atlantilla Mary Celeste oli lähtenyt matkaan New Yorkin Staten Islandilta määränpäänään Genovan kaupunki Italiassa. Lastina sillä oli 1 701 tonnia alkoholia, jota oli Italiassa tarkoitus käyttää viinin väkevöittämiseen.
Matka oli Mary Celesten ensimmäinen uuden kapteenin Benjamin Briggsin komennossa. Hän oli kokenut merenkävijä, jota laivan myrskyisä menneisyys ei säikäyttänyt.
Valmistuttuaan 1861 Kanadassa 31-metrinen ja 282-tonninen brigantiini, jonka nimi oli tuolloin Amazon, oli tehnyt joukon epäonnisia purjehduksia. Sen ensimmäinen kapteeni kuoli keuhkokuumeeseen aluksen neitsytmatkalla.
Seuraava kapteeni ohjasi Amazonin suoraan päin kalastusalusta, minkä takia laiva toimitettiin telakalle korjattavaksi. Telakalla epäonnen riivaama alus joutui tulipaloon.
Kolmas kapteeni purjehti Amazonilla Eurooppaan asti, missä kovia kokenut brigantiini kolaroi toisen aluksen kanssa Englannin kanaalissa.
Mary Celeste oli alun perin nimeltään Amazon, mutta sen nimi muutettiin. Maalauksessa laiva vuonna 1861.
Takaiskujen jälkeen Amazon sai viettää muutamia tuottoisampia ja leppoisampia vuosia purjehtien Länsi-Intian saaristoon sekä Väli- ja Etelä-Amerikkaan, kunnes alus vuonna 1867 myytiin Yhdysvaltoihin, jossa se sai uuden nimen, Mary Celeste.
Kokenut ja karaistunut Benjamin Briggs osti osuuden aluksesta ja aloitti sen kapteenina.
Vaimo ja tytär matkustivat mukana
Ennen matkaan lähtöä Briggs uhkui optimismia.
”Alus on loistavassa kunnossa, ja toivon hienoa matkaa. En tosin vielä tunne Mary Celesten ominaisuuksia”, Briggs kirjoitti kirjeessä äidilleen.
Briggsin äiti jäi hoitamaan perheen 7-vuotiasta Arthur-poikaa kotiin Massachusettsiin, kun Briggsin vaimo Sarah ja heidän kaksivuotias tyttärensä Sophia lähtivät mukaan matkalle Atlantin yli.
Mary Celesten lähtöä New Yorkista edeltävänä iltana Briggs söi päivällistä vanhan ystävänsä David Reed Morehousen kanssa. He olivat nuorena työskennelleet samalla laivalla.
Morehouse oli nyt Dei Gratian kapteeni, ja aterian aikana kävi ilmi, että hänen aluksensa oli sattumoisin lähdössä myöhemmin samaa reittiä kuin Mary Celeste Atlantin yli ja Gibraltarin salmen läpi Välimerelle.
Viimeinen merkintä Mary Celesten lokikirjaan on tehty 25. marraskuuta, jolloin se oli Santa Marian saaren itäpuolella.
Laiva ajelehti 800 kilometriä tyhjänä
Mary Celeste löydettiin 4. joulukuuta. Se oli silloin ajelehtinut jopa 10 päivää ilman miehistöä.
Kapteeni Briggs ja Mary Celeste lähtivät New Yorkista 7. marraskuuta 1872. Laivan määränpää oli Genovassa Italiassa, joten se suuntasi kohti Gibraltarinsalmea päästäkseen Välimerelle.
Briggs kirjoitti lokikirjaan 24. marraskuuta, että alus oli tuolloin Azorien saariryhmän edustalla ja että tuuli oli yltynyt.
Varhain aamulla 25. marraskuuta Briggs näki lokikirjan mukaan pienen Santa Marian saaren. Kovan tuulen vuoksi hän ei mennyt sinne vaan jatkoi matkaa saaren pohjoispuolelta. Sen jälkeen lokikirjassa ei ole merkintöjä, ja kymmenen päivää myöhemmin Dei Gratia havaitsi Mary Celesten Santa Marian edustalla.
Kun Dei Gratian miehistö meni laivaan, he havaitsivat sen autioksi. Kaikki viittaa siis siihen, että laiva oli ajelehtinut noin 800 kilometriä.
Seuraavana aamuna, 5. marraskuuta 1872, Morehouse odotteli edelleen Dei Gratiaan lastattavia paloöljytynnyreitä, kun Mary Celeste jo lähti satamasta. Briggsin perheen lisäksi aluksella oli seitsemän kokenutta merimiestä Yhdysvalloista, Saksasta ja Tanskasta.
Miehistö oli tipotiessään
Kun Morehouse lähes kuukautta myöhemmin löysi Mary Celesten, hän määräsi jollan vesille.
Kapteeni ei käsittänyt, miksi Mary Celeste ei ollut jo Italiassa. Olihan se lähtenyt New Yorkista peräti viikkoa aikaisemmin kuin Dei Gratia.
”Sotkuinen ja kostea.” Perämies Oliver Deveau kuvaili Mary Celesten sisäosia.
Dei Gratian ensimmäinen perämies Oliver Deveau hyppäsi jollaan kahden miehen kanssa. He tutkivat koko Mary Celesten, mutta joutuivat entistä enemmän ymmälleen.
Laiva vaikutti hylätyltä. Deveaun mukaan alus oli sisältä sotkuinen ja kostea, ja vain yksi sen kolmesta pumpusta toimi. Ruumassa lainehti vesi, mutta alkoholitynnyrit olivat ehjiä ja tallella. Kun lasti myöhemmin purettiin Genovassa, kävi tosin ilmi, että yhdeksän tynnyreistä oli tyhjiä.
Pelastusvene olivat kadonnut
Miehet totesivat, että miehistön tavaroihin ja arvoesineisiin ei ollut koskettu. Rouva Briggsin pieni ruusupuinen urkuharmoni oli paikoillaan ja nuottivihko avoinna telineessä. Pöydällä oli ompelukone sekä avattu yskänlääkepullo.
Sophian lelut oli aseteltu sievästi paikoilleen. Merimiesten vaatteet, piiput ja partaveitset olivat heidän kirstuissaan. Ruokaa ja juomavettä oli jäljellä kuuden kuukauden tarpeiksi.
Deveau löysi laivan lokikirjan ja selasi sitä etsien selitystä, mutta Briggs ei ollut maininnut mitään yllättävistä sattumuksista. Atlantin ylitys näytti sujuneen rauhallisesti.
Mary Celesten mysteeri on kiehtonut ihmisiä siitä asti, kun se löytyi ajelehtimasta Atlantilla.
Viimeinen merkintä lokikirjaan oli kirjoitettu 10 päivää aiemmin, jolloin Mary Celeste oli purjehtinut 160 kilometriä Azorien länsipuolella, noin 800 kilometrin päässä löytöpaikastaan.
Kapteenin sekstantti, kronometri ja merikortit olivat kuitenkin kadonneet, samoin laivan ainoa pelastusvene. Ankkuria ei ollut laskettu eikä ruoria sidottu kiinni, kuten yleensä laivalta poistuttaessa oli tapana tehdä.
Kaiken kaikkiaan laiva oli hyvässä kunnossa ja täysin merikelpoinen. Dei Gratian miehet eivät löytäneet merkkejä väkivallasta tai kamppailusta. Kaikki todisteet viittasivat siihen, että Briggs miehistöineen oli poistunut laivasta hätäisesti ja kiireessä, mahdollisesti pakokauhun vallassa.
Yhden teorian mukaan Mary Celesten miehistö putosi onnettomuudessa mereen.
Oikeudenkäynti Gibraltarilla
Dei Gratialla Deveau raportoi käynnistä kapteeni Morehouselle, joka merkitsi lokikirjaansa vain, että hylätty alus oli Mary Celeste, joka oli ollut matkalla New Yorkista Genovaan.
Hän ei kirjoittanut kuka laivan kapteeni oli tai miltä Mary Celestellä näytti, kun hänen miehensä kävivät siellä.
Sitten Morehouse purjehti Gibraltarille. Deveau seurasi Mary Celestellä.
Perillä Morehouse vaati palkkiota Mary Celesten löytämisestä. Yhdysvaltalaisten vakuutusyhtiöiden kuului hänen mielestään maksaa palkkio. Pian kiistaa puitiin oikeudessa.
Brittiläinen merioikeustuomioistuin, joka vastasi tapauksesta Gibraltarilla, tutki Mary Celesten läpikotaisin. Kuulustelut seurasivat toisiaan, ja huhut ja syytökset yltyivät.
Jotkut arvelivat merirosvojen hyökänneen Mary Celestelle ja surmanneen miehistön. Toiset taas veikkasivat, että laiva oli joutunut hirmumyrskyyn tai umpihumalainen miehistö oli murhannut kapteenin perheineen.
Mary Celesten miehistön katoamista on yritetty selittää niin merirosvoilla kuin maanjäristykselläkin.
7 teoriaa Mary Celesten kohtalosta
Oikeudessa esitettiin monta teoriaa siitä, mitä Mary Celestellä oli tapahtunut, mutta selvyyttä asiaan ei saatu.
1. Merirosvot
TEORIA: Merirosvot murhasivat miehistön ja heittivät ruumiit mereen.
TEORIAN HEIKKOUS: Azorien seudulla merirosvous oli lakannut kymmeniä vuosia aiemmin, eikä laivalla ollut kamppailun tai ryöstön jälkiä.
2. Ryöstömurha
TEORIA: Dei Gratian miehistö surmasi Mary Celesten miehistön ja matkustajat, ryösti laivan ja keksi tarinan hylätystä aavelaivasta.
HEIKKOUS: Laivasta ei ollut kadonnut mitään arvokasta, eikä Dei Gratia olisi saanut kiinni Mary Celesteä, jolla oli viikon etumatka.
3. Vakuutuspetos
TEORIA: Morehouse ja Briggs suunnittelivat huijauksen jakaakseen vakuutusrahat keskenään. Briggs perheineen jatkoi elämää uuden henkilöllisyyden turvin.
HEIKKOUS: Vakuutuskorvaus ei olisi riittänyt Briggsin loppuelämäksi.
4. Myrsky
TEORIA: Laiva joutui myrskyyn ja Mary Celeste täyttyi vedellä. Miehistö ryntäsi pelastusveneeseen, joka myöhemmin tuhoutui merellä.
HEIKKOUS: Lastiruumassa tosin oli vettä, mutta ei niin paljon, että Briggsin tapainen kokenut kapteeni olisi määrännyt miehistön poistumaan laivasta.
5. Maanjäristys
TEORIA: Maanjäristys aiheutti hyökyaallon tai tulipalon aluksella. Miehistö joutui pakokauhun valtaan ja pakeni Mary Celesteltä.
HEIKKOUS: Kukaan Dei Gratian miehistöstä tai Azorien asukkaista ei kertonut havainneensa järistystä.
6. Kapina
TEORIA: Umpihumalainen miehistö surmasi Briggsin perheineen ja poistui pelastusveneellä. Toinen laiva poimi heidät kyytiin mereltä.
HEIKKOUS: Briggs tunnettiin reiluna ja arvostettuna kapteenina, ja merimiehet olivat kokeneita ja luotettavia. Lisäksi laivalta ei löytynyt kamppailun tai verityön jälkiä.
7. Räjähdysvaara
TEORIA: Alkoholitynnyrit laivan ruumassa vuosivat. Miehistö riensi pelastusveneeseen räjähdyksen pelossa, ja laiva ajelehti tiehensä.
HEIKKOUS: Lastiruumassa ei tuntunut alkoholin hajua, kun Mary Celeste löydettiin. Myöskään myöhemmissä tutkimuksissa ei löydetty jälkiä alkoholista tynnyreiden ulkopuolella.
Morehouse sai löytöpalkkion
Kuulustelujen johtaja tarrautui teoriaan, jonka mukaan Dei Gratian miehistö oli surmannut kaikki Mary Celestellä olleet voidakseen periä löytöpalkkion. Yhdysvaltalainen Boston Post -sanomalehti sen sijaan pitäytyi merirosvoteoriassa:
”Nyt oletetaan, että uljas brigantiini Mary Celeste – – joutui merirosvojen valtaamaksi”, lehdessä kirjoitettiin 24. helmikuuta 1873.
Käsitys miehistön joutumisesta murhan uhreiksi vahvistui, kun brittiviranomaiset löysivät Briggsin sängyn alta teräaseen, jossa oli mahdollisesti verta. Myös laivan kannelta löydettiin punaisia läikkiä. Kumpikin löytö osoittautui kuitenkin vain ruosteeksi.
Tuomio julistettiin kolmen kuukauden kuluttua: Oikeus ei voinut todeta, mitä Mary Celestellä oli tapahtunut ja miksi miehistö oli hukassa. Britit eivät löytäneet todisteita merirosvoista, kapinasta, väkivallasta tai murhista.
Niin ollen Dei Gratian miehistö vapautettiin epäilyksistä, ja tuomari myönsi Morehouselle löytöpalkkion, koska tämä oli toimittanut Mary Celesten satamaan.
Oikeuden määräämä palkkiosumma oli kuitenkin vain kuudesosa 46 000 dollarista, jonka arvoinen Mary Celeste lasteineen arvioiden mukaan oli. Vaikutti siltä, ettei oikeus kaikesta huolimatta ollut täysin vakuuttunut Dei Gratian miehistön syyttömyydestä.
Mary Celeste ei uponnut
Tuomioistuimen päätöksen mukaisesti Mary Celeste purjehdittiin Genovaan ja sen lasti toimitettiin perille. Yhdysvaltain viranomaisille tapauksen kesken jäänyt selvitys ei kuitenkaan kelvannut. He kiersivät Azorien satamissa kyselemässä paikallisilta lisätietoja, mutta tiedustelut eivät tuottaneet tulosta.
Viimeisenä yrityksenä viranomaiset kehottivat Yhdysvaltain konsuleita ja upseereita ulkomailla pitämään silmällä ihmisiä, joiden tuntomerkit sopivat kapteeni Briggsiin, tämän vaimoon ja tyttäreen sekä seitsemään miehistön jäseneen. Kukaan ei koskaan ilmoittanut mitään asiaan liittyvää.
Murheellisen matkan jälkeen Mary Celesten omistaja myi laivan ilmeisesti suurella tappiolla. Seuraavien 13 vuoden aikana Mary Celeste vaihtoi omistajaa 17 kertaa.
Kukaan heistä ei tuntunut olevan tyytyväinen alukseen, joka joutui alituiseen pohjakosketukseen, syttyi tuleen tai menetti lastiaan, purjeitaan tai miehistöään.
Mary Celesten viimeinen omistaja yritti tammikuussa 1885 upottaa laivan Karibianmereen vakuutusrahojen toivossa. Aie epäonnistui, koska laiva ei suostunut uppoamaan, vaikka se sai pohjakosketuksen koralliriutalla Haitin edustalla.
Epätoivoissaan omistaja tuikkasi laivan tuleen, mutta sekään ei auttanut. Sen sijaan omistaja tuomittiin vankilaan vakuutuspetoksesta.
Mary Celeste jätettiin niille sijoilleen, ja ajan myötä se vajosi aaltoihin.