Ensimmäinen askel kohti nykyään virtuaalitodellisuudeksi kutsuttua ilmiötä otettiin 1950-luvulla, kun yhdysvaltalainen keksijä ja elokuvantekijä Morton Heilig kehitti ”elämysteatterin”.
Hän halusi luoda koneen, joka ”imaisisi” katsojan elokuvan sisään niin, että tämä voisi kokea filmin tapahtumat kaikilla aisteillaan.
1950-luvulla kehitetty virtuaalitodellisuuslaite hyödynsi lähes kaikkia aisteja.
Tuloksena oli Sensorama, mekaaninen kone, joka tuotti esitettävään elokuvanpätkään liittyviä ääniä, tuoksuja ja tärähdyksiä. Koneessa oli värinäyttö, stereoääni, liikkuva tuoli ja puhaltimia.
Koneessa istuva henkilö saattoi kokea vaikka moottoripyöräajelun New Yorkissa. Hän tunsi tuulen hiuksissaan ja aisti kaupungin äänet ja hajut – esimerkiksi liikenteen katkun ja pizzan tuoksun, jotka saatiin aikaan kemikaaleilla.
Aistikone kutistui
Vuonna 1960 Heilig kehitti Sensoramasta pienemmän version ja patentoi ”teleskooppisen tv-laitteen yksilökäyttöön”. Laite koostui päähän asetettavista virtuaalitodellisuuslaseista, joissa oli korvakuulokkeet.
Keinotodellisuutta oli ennenkin
Cyklorama
Niin sanottu cyklorama oli 1800-luvun versio virtuaalimaailmasta. Pitkän panoraamamaalauksen keskellä seisovat katsojat saattoivat kuvitella olevansa esimerkiksi siipirataslaivassa tai keskellä taistelua taustamusiikin soidessa ja selostajan selittäessä tapahtumia.
Stereoskooppi
Brittiläinen Charles Wheatstone keksi vuonna 1838, että kun silmät katsovat kahta kaksiulotteista kuvaa yhtä aikaa, aivot yhdistävät ne yhdeksi kolmiulotteiseksi kuvaksi. Syntyi stereoskooppi, joka luo kolmiulotteisen vaikutelman yhdistämällä kaksi kuvaa.
Lentosimulaattori
Urunrakentaja Edwin Albert Link rakensi vuonna 1929 yhdysvaltalaisille lentäjille lentosimulaattorin harjoittelua varten. Link hyödynsi urunrakennuksen tekniikoita kehittäessään koneen, joka reagoi lentäjän liikkeisiin ja mittalaitteiden lukemiin.
Heiligin kone ei kuitenkaan reagoinut käyttäjän liikkeisiin vaan elokuva toistui aina samanlaisena. Ensimmäisen liikkeisiin reagoivan ”virtuaalitodellisuuskypärän” kehitti yhdysvaltalainen tietotekniikka-asiantuntija Ivan Sutherland vuonna 1968. Siinä grafiikan näkökulma vaihtui käyttäjän liikkeiden mukaan.