Brittiläinen matemaatikko Charles Babbage sai idean vuonna 1819 käydessään Pariisissa. Hänen edessään Pariisin luonnontieteellisessä akatemiassa, Académie des sciencesissa, oli hyllykaupalla matemaattisia taulukoita, joita Ranskan etevimmät matemaatikot olivat laatineet kymmenen vuotta. Babbage pohti, pystyisiköhän kone suorittamaan laskut nopeammin.
Tuon ajan lukuisat keksinnöt, kuten mekaaninen kutomakone, kiehtoivat Babbagea, ja palattuaan Britanniaan hän päätti rakentaa itse ohjelmoitavan koneen. vuonna 1822 valmistui suunnitelma ensimmäisestä prototyypistä, joka laski numeerisia taulukoita yhteenlaskun avulla.
Noin kymmenen vuotta myöhemmin tietokoneen kehittämistyö oli kuitenkin tyhjentänyt Babbagen kassan. Moni olisi lyönyt hanskat tiskiin, mutta Babbage ei luovuttanut vaan päätti rakentaa vielä edistyneemmän koneen, joka pystyisi myös jako- ja kertolaskuun.
Rekonstruktio Charles Babbagen noin 200 vuotta vanhasta tietokoneesta on osoittautunut toimivan moitteettomasti.
Kone käytti reikäkortteja
Babbagen uusi tietokone koostui periaatteessa samoista komponenteista kuin nykyiset tietokoneetkin: prosessorista eli myllystä – ja muistista, johon mahtui reikäkorteilla tuhat numeroa ja jopa 50 lukua. Reikäkortit sisälsivät myös ”ohjeet” laskutoimitusten suorittamiseen.
Valitettavasti Babbagen edistyksellinen tietokone toteutui vain hänen piirustuksissaan. Hän ei koskaan saanut rakennettua tietokoneestaan prototyyppiä muun muassa siksi, että tuon ajan teknologialla ei pystytty valmistamaan hänen tarvitsemiaan noin 8 000 liikkuvaa osaa.
Babbagelta jäi kuitenkin noin 5 000 sivua teknisiä piirustuksia ja kirjoituksia, ja vuonna 1991 Lontoon Science Museum rakensi tietokoneen Babbagen suunnitelmien mukaan – ja se toimi moitteettomasti.