Schenck tiesi, että epäröinti tietäisi varmaa kuolemaa. Hän lensi Heinkel He 280 -suihkuhävittäjällä Itä-Saksan yllä tammikuussa 1942, kun hän yhtäkkiä joutui rajuun lumimyrskyyn.
Tilanne muuttui nopeasti huonosta todella huonoksi, kun Schenck tajusi, että peräsin oli jäässä eikä hän pystynyt ohjaamaan konettaan. Oli vain ajan kysymys, milloin hän rysähtäisi maahan 2 400 metrin korkeudesta.
Schenckin onneksi saksalaiset olivat muutama vuotta aiemmin alkaneet asentaa kokeeksi heittoistuimia juuri ennen toista maailmansotaa kehittämiinsä uusiin suihkukoneisiin.
Aiemmin lentäjät olivat pystyneet pelastautumaan potkurikoneista laskuvarjolla, mutta uudet suihkukoneet olivat niin nopeita, että lentäjä oli vaarassa osua koneeseen ja kuolla, jos hän yrittäisi hypätä ulos omin voimin.
Heittoistuimet ovat pelastaneet tuhansien lentäjien hengen toisesta maailmansodasta lähtien.
Heittoistuin pelasti tuhansia
Saksalaisinsinöörit kehittivät ratkaisuksi heittoistuimen, joka irrotettiin paineilmalla rungosta niin suurella nopeudella, että lentäjä vältti törmäyksen koneeseen.
”Vapautin ikkunan lukituksen ja vedin istuimen irrotusvivusta, ja siinä samassa sinkouduin ulos koneesta osumatta siihen”, Schenck muisteli.
Sitten hän avasi laskuvarjonsa ja leijaili vahingoittumattomana maahan – ja suoraan historiankirjoihin ensimmäisenä henkilönä, jonka hengen heittoistuin pelasti.
Toisen maailmansodan jälkeen etenkin britit kunnostautuivat heittoistuinten kehitystyössä, ja brittiläinen valmistaja Martin-Baker ilmoittaa pelkästään omien istuintensa pelastaneen noin 7 500 ihmishenkeä.
