RMS Mauretania: Britannian ylpeys ylitti Atlantin ennätysvauhtia

RMS Mauretania rakennettiin todistamaan Britannian ylivaltaa maailman merillä. Alus oli teknisesti omaa luokkaansa, ja se saavutti erityisaseman valtamerilaivojen joukossa.

RMS Mauretania voitti nopeimmasta Atlantin ylityksestä myönnetyn Sinisen nauhan vuonna 1909.

Vuonna 1907 valmis­tunut RMS Mauretania aloitti kokonaan ­uuden aikakauden Atlantin matkustajaliikenteessä. Alus oli ennennäkemättömän ylellinen ja lähes kaksi kertaa niin suuri kuin suurimmat siihen mennessä rakennetut höyrylaivat. Sen moottorit olivat erittäin tehokkaita, ja laiva edusti muutenkin aikansa uusinta tekniikkaa.

Laatu näkyi kaikessa

1900-luvun alussa valtamerihöyryt olivat elintärkeä liikenneväline Euroopan ja ­Yhdysvaltojen välillä, ja ne kuvastivat rakennusmaidensa voimaa ja osaamista.

Britannia oli menettänyt asemansa valtamerihöyryjen mahtimaana 1900-luvun taitteessa, ja vuosisadanvaihteen ­nopeimmat ja hienoimmat matkustajalaivat tehtiin Saksassa. Britannia halusi vallata Atlantin liikenteen johtoaseman taas itselleen, ja Cunardin varustamo onnistuikin neuvottelemaan hallituksen kanssa sopimuksen, jonka nojalla valtio tuki avokätisesti Cunardin uuden loistoristei­lijän RMS Mauretanian rakentamista.

Uuden valtamerihöyryn haluttiin lyövän kaikki muut alukset laudalta, ja se olikin täynnä ylellisiä ja elegantteja yksityiskohtia. Esimerkiksi ensimmäisen luokan ruokasaliin tulvi luonnonvaloa ­katossa olevasta lasi­kupolista.Jos kylläiset matkustajat eivät jaksaneet kävellä hyttikannelleen portaita pitkin, he saattoivat käyttää hissiä, joka oli siihen aikaan laivassa harvinaisuus. Jos jano yllätti, aluksen ulkoilmakahvilassa saattoi nauttia virvokkeita.

Mauretania henki laatua, ja esimerkiksi aluksen seinä­paneeleita tekemään tilattiin jopa kolmesataa käsityöläistä ­Palestiinasta asti.

Höyryturbiineilla vauhtia

32  000 tonnin painoinen ja 240 metrin pituinen Mauretania oli Atlantin liikenteen suurin matkustajahöyrylaiva. ­Cunard päätti ottaa riskin ja käyttää aluksessa uudentyyppisiä voimanlähteitä, höyryturbiineja.

Vuonna 1897 pieni ja kokeellinen Turbinia-niminen höyryturbiinialus oli herättänyt yleisön huomion Britannian kuninkaallisen laivaston paraatissa. Turbinian kapteeni oli kaikkien yllätykseksi ohjannut aluksensa laivaston alusten sekaan siihen aikaan käsit­tämättömältä tuntuneella 55 ­kilometrin tuntinopeudella. Turbinian esitys oli ­ollut niin vakuuttava, että ­kuninkaallinen laivasto oli päättänyt siirtyä käyttämään höyryturbiineja, ja ­Cunardin varustamo oli pian päätynyt samaan ratkaisuun.

Riskinotto kannatti: vuonna 1909 Mauretania seilasi Atlantin yli huimalla 48 kilometrin keskituntinopeudella ja nappasi ­nopeimmasta Atlantin ylityksestä myönnettävän Sinisen nauhan.

Mauretania piti ennätystä hallussaan 20 vuotta. Kun saksalainen Bremen vuonna 1929 riisti Sinisen nauhan ­itselleen, Mauretanian miehistö ei lannistunut vaan yritti uutta ennätystä. Bremen sai pitää Sinisen nauhan, mutta Mauretania tarjosi sille hyvän vastuksen ja jopa paransi aiempaa ennätystään.

Tyylin ja tehon symboli

Mauretania oli ensimmäinen Britanniassa rakennettu laiva, jossa oli neljä savupiippua, ja valtavista piipuista ­tuli monille voiman ja tehon symboli. Esimerkiksi White Star Line -varustamo rakensi kolmeen loistoristeilijäänsä neljännenkin savupiipun, joka oli itse asiassa pelkkää hämäystä. ­Varustamon markkinointiosasto oli nimittäin varma, että ihmiset eivät haluaisi matkustaa kolmipiippuisella laivalla, kun ”tehokkaampia” nelipiippuisiakin oli tarjolla.

Ylellisessä aluksessa oli loistelias salonki sekä uutuutena kansikahvila. Kuva: Bridgeman

Mauretaniassa oli toinenkin ominaisuus, josta muut varustamot ottivat mallia: sen runko oli jaettu veden­pitäviin osastoihin, joiden ­ansiosta sitä pidettiin uppoamattomana. White Star Line käytti samaa rakennetta Titanicissa, joka kuitenkin upposi vuonna 1912.

Mauretania sitä vastoin selvisi kunnialla sekä myrskyistä että ensimmäisestä maailmansodasta ja palveli Atlantin reittiliikenteessä vuoteen 1930 asti.

Kun Mauretania vuonna 1935 oli matkalla romutettavaksi ja ohitti telakan, jossa se oli aikoinaan rakennettu, laitureilla seisoi tuhansia ­ihmisiä jättämässä sille hyvästejä ja laulaen perinteistä skotlantilaista jäähyväislaulua Auld Lang ­Synea.