Enigmassa viestit näkyivät näytöllä, SIGABA tulosti ne.

Mitä eroa oli Enigmalla ja SIGABAlla?

Toisen maailmansodan aikana yhdysvaltalaisilla ja saksalaisilla oli omat laitteensa viestien salaamiseen. Miten Enigma ja SIGABA erosivat toisistaan?

Yhdysvaltalaisten SIGABA oli helppokäyttöisempi ja sen koodi oli vaikeampi murtaa kuin saksalaisten Enigman. Molemmat olivat niin sanottuja sähkömagneettisia salauslaitteita, joilla koodattiin ja avattiin viestejä. Jotta vastaanottaja pystyisi avaamaan viestin, koodiavainten piti olla samat sekä koneessa, jolla viesti oli kirjoitettu, että koneessa, jolla koodattu viesti avattiin.

Salauslaitteen kehitti vuonna 1919 saksalainen sähköinsinööri Arthur Scherbius. Alunperin laite oli tarkoitettu teollisuusvakoilun estämiseen, mutta se löysi nopeasti tiensä Saksan asevoimiin.

Useimmissa Enigmoissa oli vain kolme salauskiekkoa, kun SIGABAssa niitä oli 15. Yhdysvaltalaisten koodit olivat siten mutkikkaampia ja lähes mahdottomia murtaa. SIGABAlla viestit pystyi lisäksi tulostamaan, kun taas Enigmaa käytettäessä viestit piti kirjoittaa paperille.

Ehkä sinua kiinnostaa...