Ketterä kaksitaso oli ensimmäisen maailmansodan suosituin lentokonetyyppi.

© Imageselect

Miksi kaksitasoista luovuttiin?

Koneen ketteryys teki kaksitasosta ensimmäisen maailmansodan suosituimman konetyypin, mutta yksitasot menivät lopulta kehityksessä niiden ohi.

perjantai 14. kesäkuuta 2019 teksti Emrah Sütcü

Kun Wrightin veljekset vuonna 1903 lensivät ensimmäisenä moottoroidulla ilmaa painavammalla lentokoneella, he käyttivät historiallisella lennollaan kaksitasolento­konetta eli konetta, jossa oli kaksi siipeä päällekkäin. 

Lentokonevalmistajat suosivat kaksitasoja 1930-luvun lopulle sakka, jolloin yksi­tasokoneet alkoivat kiilata niiden ohi. 

Ilmailun pioneerit kokeilivat eri koneita

Jotkut Wrightien aikalaiset tekivät jo kokeiluja yksitasokoneilla, mutta sen ajan moottorit olivat liian heikkotehoisia ja potkurit liian huonoja pitämään yksitasokoneet turvallisesti ilmassa. 

Kaksitasokoneiden suurempi siipipinta-ala antoi enemmän nostetta ja teki niistä yksitasoja ketterämpiä ohjata.

Maailmansotien välillä lentokonetekniikka kehittyi kuitenkin vauhdilla ja moottoreista pystyttiin vähitellen tekemään aiempaa tehokkaampia ja siivistä kestävämpiä. 

Tekniikan ja mekaniikan kehityksen ansiosta aerodynaamiset yksitasot alkoivat vallata alaa kaksi­tasoilta, joiden ilmanvastus oli suurempi ja jotka olivat siksi yksitasoja selvästi hitaampia.

Nopeus vastaan noste

Yksitaso

  • Pienempi ilmanvastus
  • Suurempi nopeus
  • Parempi näkyvyys ohjaamosta

Syyt yksitason voittoon: Aiempaa tehokkaampien moottorien kehitys ennen ­toista maailmansotaa merkitsi yksitasokoneiden voittokulun alkua. Yksitasot ovat aero­dynaamisempia ja sen vuoksi nopeampia kuin kaksitasolentokoneet.

Kaksitaso

  • Vaatii tukevamman rakenteen
  • Suurempi ilmanvastus
  • Siivet rajoittivat näkyvyyttä

Syyt kaksitason tappioon: Kaksitasot olivat alkuun yksitasoja ketterämpiä mutta myös hitaampia, koska niiden siivissä tarvittiin runsaasti ­tukirakenteita ja -vaijereita. 

Ehkä sinua kiinnostaa...