Kello oli rikkaiden statussymboli
Kello oli 1700-luvun lopulla kallis muotiesine. Ranskalainen kelloseppä Abraham-Louis Breguet valmisti kelloista hienoimmat ja kalleimmat ja pääsikin Euroopan kuninkaallisten ja kuuluisuuksien suosioon.
Abraham-Louis Breguet ei joutunut kauan odottamaan menestystä avattuaan kelloliikkeensä Pariisiin vuonna 1769.
Tilauksia alkoi pian tulvia, eivätkä asiakkaat olleet mitään tavallisia pulliaisia.
Muun muassa Ranskan kuningas Ludvig XVI ja kuningatar Marie-Antoinette, Britannian kuningas Yrjö III, prinssit, prinsessat, kreivit, kreivittäret ja tuleva Venäjän keisari Aleksanteri I olivat ihastuneita Breguet’n töihin ja suorastaan kilpailivat hänen uutuuksistaan.
Yksi hänen luomuksistaan oli kuitenkin ylitse muiden.
Lahja Ranskan kuningattarelle
Breguet syntyi Sveitsissä mutta muutti 15-vuotiaana Versaillesiin Ranskaan kellosepän oppiin, ja hänen lahjakkuutensa teki heti vaikutuksen hänen mestariinsa.
Breguet opiskeli myös matematiikkaa syventääkseen tietojaan. Hänen matematiikanopettajansa esitteli suhteidensa avulla Breguet’n mekaniikasta kiinnostuneelle Ludvig XVI:lle, joka tilasi nuorelta aloittelevalta kellosepältä useita kelloja.
Lopulta Breguet avasi oman liikkeen 22-vuotiaana.
Yksi Breguet’n ensimmäisistä kuuluisista töistä oli automaattinen eli itse itsensä vetävä kello, jolle hän antoi nimen perpétuelle, ”ikuinen”.
Sen vetokoneisto virittyi liikkeestä ihmisen kävellessä kello taskussaan. Muun muassa Marie-Antoinette ihastui ideaan ja tilasi heti moisen ihmekellon.
Miehensä tavoin hän oli kiinnostunut uusista mekaanisista keksinnöistä ja hankki itselleen monia erilaisia kelloja.
Vuonna 1782 Marie-Antoinetten rakastajaksi väitetty ruotsalainen kreivi Axel von Fersen halusi yllättää kuningattaren ylellisellä kellolla.
Hän tilasi Breguet’lta kellon, jossa piti käyttää hienoimpia materiaaleja ja jossa piti olla kaikki mahdolliset toiminnot – hinnalla ei ollut väliä.
Sellaisen kellon valmistaminen veisi vuosia, eikä Breguet eikä kreivikään aavistanut, että molemmat olisivat vainaita ennen kuin kello valmistuisi.
Kello koostuu 823 pienen pienestä osasta. Lue lisää numeroiden kohdalta.
Pakoon naisten vaatteissa
Kelloseppä Breguet’tä arvostettiin ylimystöpiireissä, mutta hän ystävystyi myös kiihkeän vallankumouksellisen, lääkäri Jean-Paul Marat’n kanssa.
Tämä oli kotoisin samoilta seuduilta Sveitsistä kuin Breguet. Huhtikuussa 1793 miehet olivat vierailulla yhteisen tuttavan luona.
Pariisissa riehui vallankumous, ja Ludvig XVI oli teloitettu tammikuussa.
Yhtäkkiä ovelle koputettiin. Oven takana oli äkäinen ihmisjoukko, joka halusi lynkata Marat’n.
”Alas Marat!”, he huusivat, mutta Breguet ei aikonut luovuttaa toveriaan.
Sen sijaan hän puetti tämän vanhaksi eukoksi, ja käsikynkkää miehet livahtivat talosta pakoon.
Kahden kuukauden päästä oli Marat’n vuoro pelastaa kelloseppä. Vallankumoukselliset olivat ottaneet myös Breguet’n tähtäimeensä ja hänen nimensä oli tappolistoilla.
Marat varoitti ystäväänsä ja auttoi tätä pakenemaan Englantiin. Siellä Breguet työskenteli muutaman vuoden ennen kuin hän uskalsi jälleen palata Pariisiin.
Ensimmäinen rannekello
Ranskassa Breguet’n entiset asiakkaat olivat joko vankilassa tai kuolleet, mutta hän sai pian hankittua itselleen varakkaita asiakkaita Ranskan uudesta eliitistä.
Vallankumous ei ollut vähentänyt kiinnostusta loisteliaisiin kelloihin.
Esimerkiksi Napoleon ja hänen sisarensa, Napolin kuningatar Caroline, olivat Breguet’n ihailijoita ja asiakkaita.
Caroline osti häneltä kaikkiaan 34 kelloa, muun muassa maailman ensimmäisen rannekellon. Ohuessa, soikeanmuotoisessa kellossa oli hiuksista ja kultalangasta punottu rannehihna.
Marie-Antoinette oli teloitettu lokakuussa 1793, mutta Breguet jatkoi hänelle tilatun kellon parissa.
Kaiken kaikkiaan loisteliaan mestariteoksen valmistumiseen kului 37 työvuotta, ja Breguet’n poika sai sen lopulta valmiiksi neljä vuotta isänsä kuoleman jälkeen vuonna 1827.
Marie-Antoinettelle tilattu kello on nykyään maailman kallein; se on arvioitu 25 miljoonan euron arvoiseksi. Kellon omistaa israelilainen L. A. Mayer -museo.