Deittailu oli 1920-luvulla yhtä vaikeaa kuin nykyäänkin, ja moni arasteli kohdata mahdollisia kumppaneita kasvotusten yöelämässä.
Siksi berliiniläiset Resi- ja Femina-yökerhot kehittivät eräänlaisen varhaisen ”Tinderin”. Resin pöytiin ja tanssilattialle mahtui yhteensä tuhat asiakasta. Pöydät oli numeroitu, niissä kaikissa oli puhelin ja ne oli liitetty putkipostijärjestelmään, jonka avulla asiakkaat saattoivat lähettää kiinnostuksensa kohteelle viestejä.
Viestilappu pantiin pieneen koteloon, jonka paineilmaan perustuva putkipostijärjestelmä kuljetti vastaanottajalle.
Kaikki viestit toimitettiin kuitenkin ensin naispuolisille tarkastajille, jotka varmistivat, etteivät viestit sisältäneet mitään sopimatonta.
Asiakkaat pystyivät lähettämään putkia pitkin myös pieniä lahjoja, ja jos kaikki sujui hyvin, he saattoivat rohkaistua tarttumaan puhelimeenkin.