Kynnetyn peltomaan mullasta Long Islandilla alkoi vuonna 1901 kohota jättikokoinen sienimäinen rakennelma, joka ei näyttänyt olevan tästä maailmasta.
Paikalliset ihmettelivät poikkeuksellista rakennustyömaata, joka nousi päivä päivältä korkeammalle. Kaikki uskoivat, että tekeillä oli jotain merkittävää. Rakennelman oli suunnitellut Nikola Tesla – omalaatuinen nero, joka oli tehnyt jo lukuisia käänteentekeviä keksintöjä.
Huhumyllyn mukaan huolitellusti pukeutunut tummasilmäinen keksijä suunnitteli jotain, mikä ylittäisi kaikki hänen aiemmat saavutuksensa.
Huhuissa oli perää. Puhelin oli tuolloin vajaan neljännesvuosisadan ikäinen mutta radio vielä tulevaisuutta. Serbitaustainen amerikkalainen elätteli kuitenkin hurjaa haavetta sähkön sekä kuvien, musiikin ja puheen siirtämisestä langattomasti.
Toteuttaakseen haaveensa hän rakennutti Long Islandin rannikolle Shorehamiin sata kilometriä New Yorkista pohjoiseen suuren, sientä muistuttavan tornin, joka sai nimen Wardenclyffe.
Peräti 57 metriä korkea sähkötorni nimettiin alueen aiemman omistajan mukaan, ja sen oli määrä siirtää sähköä niin ilmakehässä kuin maan sisälläkin vastaanottajille maailman syrjäisimpiinkin kolkkiin.
Järjestelmä ei pelkästään takaisi sähköä kaikille vaan veisi Teslan mukaan koko maailmaa vuosisadan verran eteenpäin.
Tuolloin 43-vuotias Tesla kuvaili World Wireless System -nimellä kutsumaansa hanketta newyorkilaisen Century Magazinen paljon huomiota saaneessa artikkelissa.
Teslan mukaan järjestelmä ”siirtää välittömästi ja tarkasti mitä tahansa signaaleja, viestejä ja merkkejä ilmakehässä kaikkialle maailmaan.”
Tesla teki vuosikausia kokeiluja niin sanotulla teslamuuntajalla, joka tuotti keinotekoista salamointia. Siitä tuli keskeinen osa hänen ideaansa langattomasta sähkönsiirrosta.
Uraauurtavan hankkeen toteuttaminen vaati kuitenkin valtavan määrän rahaa, jota tiedemiehellä ei ollut.
Teslan ajatus sähkön langattomasta siirtämisestä oli hänen hankkeistaan kunnianhimoisin.
Se ennakoi langattomia tiedonsiirtomenetelmiä, joista tuli totta vasta vuosikymmeniä Teslan jälkeen.
Hankkeen hurjin osa oli silti sähkön langaton siirtäminen, joka voisi säästää yhteiskunnan valtavilta kilometrimääriltä kuparijohtoa ja suurjännitelinjoja.
Teslan aikana elettiin yhä sähkön varhaisia lapsuusvuosia, ja juuri sähkön siirtäminen tuotantolaitoksista asiakkaille tiesi sähköyhtiöille melkoisia pulmia.
Idea sähkön siirtämisestä langattomasti voisi ratkaista hankalan tilanteen. Teslan unelmasta tuli kuitenkin painajainen.
Tesla halusi sähköistää maailman
Tesla keksi nerokkaita oivalluksia kuin liukuhihnalta, mutta hän oli silti koko ajan kroonisessa rahapulassa, vaikka hän oli jo 1800-luvun lopulla tehnyt kuuluisimmat ja merkittävimmät sähköiset keksinnöt.
Tesla huomasi jo kolmivuotiaana rakasta Macak-kissaansa silittäessään, kuinka staattinen sähkö kipinöi kissan turkissa. Hän ei menettänyt koskaan kiinnostustaan sähköön ja teki väsymättä toistuvia kokeita sähköisillä
ilmiöillä ja sähkölaitteilla.
Aikuisena Tesla lahjoitti maailmalle vaihtovirtageneraattorin, joka muunsi mekaanisen energian sähköiseksi voimaksi, ja hän todisti myös, että vaihtovirta sopii parhaiten virran siirtämiseen pitkiä matkoja.
Hän antoi maailmalle valon kirjaimellisesti jo vuonna 1893 Chicagon maailmannäyttelyssä, jossa hän esitteli ihmeellistä vaihtovirtaa yllättäen näyttelyvieraat:
Yhdysvaltojen presidentti Grover Cleveland sytytti näyttelyn avajaisissa painiketta napsauttamalla satatuhatta hehkulamppua.
Hehkulamput saivat näyttelyhallin kylpemään valossa ja osoittivat vaihtovirran tehneen läpimurtonsa sähkövalaisussa.
”Se oli kuin yhtäkkinen unenomainen näky yötaivaalla”, eräs näyttelyvieraista kertoi lehtihaastattelussa.
Toimittajat ihastuivat Teslan miltei taianomaisiin tiedekokeiluihin.
Tesla taitoi julkisuuspelin
Tesla osasi hyödyntää taitavasti julkisuutta esitellessään keksintöjään näyttävillä tavoilla, kuten sytyttämällä lampun kehonsa läpi johdetulla sähkövirralla.
Toisessa kuuluisassa kuvassa Tesla istuu laboratoriossaan ja lukee muina miehinä kirjaa, kun jättimäinen salama välähtelee hänen ympärillään.
Julkisuuden arvon oivaltaminen teki Teslasta lehdistön lemmikin, ja hänen ystäväpiiriinsä kuuluikin useita toimittajia.
Tutkija oli niin kuuluisa, että fakta ja fiktio sekoittuivat usein lehtiartikkeleissa. Teslaa ylistettiin sellaisistakin keksinnöistä, joita hän ei ollut vielä tosiasiassa toteuttanut.
Kuuluisuus siivitti Teslaa uskomaan siihen, että hänen villeimmätkin unelmansa voitaisiin tosiaan toteuttaa.
28-vuotiaana Yhdysvaltoihin muuttanut serbi oli vasta pääsemässä vauhtiin: seuraava suurhanke vaihtovirtatekniikan kehittämisessä oli voimalaitos, joka hyödynsi Niagaran putousten vesivoimaa Kanadan rajalla.
Tesla toimitti sinne generaattorin, joka oli avainasemassa voimalaitoksen valtavassa sähköntuotannossa.
Rahamies lähti mukaan
Uraauurtavat keksinnöt tai vuosien mittaan kertyneet lukuisat patentitkaan eivät pelastaneet Teslaa jatkuvalta rahapulalta.
Hän ei onnistunut rikastumaan lukuisilla keksinnöillään, ja hän itse asiassa lahjoitti useita patentteja muille maksutta. Dollarin tienattuaan hän käytti vähintään kaksi dollaria uusien keksintöjen kehittämiseen.
Wardenclyffe-sähkötornin rakentaminen Long Islandille ei olisi ollut mitenkään mahdollista, ellei Tesla olisi löytänyt sellaista sijoittajaa, jonka rahavarat ja rohkeus riittivät uhkarohkeaan hankkeeseen satsaamiseen.
Upporikas pohatta J. P. Morgan oli sopiva mies, ja hän oli jo innostunut hankkeesta luettuaan Century Magazinesta Teslan langattomasta sähköjärjestelmästä.
Morgan oli ansainnut valtavan omaisuuden ostamalla yhtiöitä ja liittämällä niitä toisiinsa, ja hän lupautui antamaan Teslan projektin toteuttamiseen 150 000 dollaria – summa vastaa noin neljää miljoonaa nykyeuroa.
Morgan vaati itselleen 51 prosenttia kaikista niistä voitoista, joita Teslan langattomista patenteista aikanaan kertyisi.
”Te saatte määräysvallan ja olette pääomistaja. Te määräätte ehdot”, Tesla kirjoitti 10. joulukuuta 1900 Morganille kirjeessään, jolla sopimus solmittiin.
Tesla oli toivonut saavansa vielä suuremman summan ja mieluiten yli 250 000 dollaria, sillä täydellisen voimalaitoksen rakentaminen maksaisi hänen arvionsa mukaan vähintään sen verran.
Ajatuksena oli, että Wardenclyffe-tornin seuraksi tehtäisiin vielä yli 30 vastaavaa tornia eri puolille maapalloa. Teslan mukaan siten saataisiin välitettyä langatonta sähköä kaikille maailman asukkaille.
Tesla joutui kuitenkin tyytymään aluksi yhteen torniin. Kuuluisa amerikkalainen arkkitehti Stanford White lupautui Teslan avuksi piirtämään taivaita tavoittelevan Wardenclyffe-tornin suunnitelman sekä myös tiilirakennuksen, joka nousisi tornin juurelle ja johon tulisi laboratorio, korjaamoja ja toimistoja.
Teslan torniinsa rakentama teslamuuntaja oli huomattavasti tätä suurempi.
Käämi siirsi sähkön ilmaan
Tesla kehitti vuonna 1891 poikkeuksellisen muuntajan, jota nimitetään nykyisin teslamuuntajaksi.
Se toimi periaatteessa lähes samoin kuin nykyajan muuntajat, jotka laskevat sähköverkon 230 voltin jännitteen vaikkapa kännykän lataamiseen sopivaan viiteen volttiin.
Jännite muunnetaan ensiöpiirillä ja toisiopiirillä, joiden keloihin on käämitetty erilaiset määrät kuparia. Yhden käämikierroksen jännite on aina sama, joten esimerkiksi 230 volttia viideksi muunnettaessa toisiopiirissä pitää olla 44 kertaa vähemmän kuparilangan kierroksia.
Tesla suunnitteli muuntajansa juuri päinvastoin, sillä se suurensi jännitettä valtavasti.
Ensiöpiirissä oli siksi vain muutama paksu kuparikierros mutta toisiopiirissä tuhansia ohuita käämikierroksia, joten volttimäärä kasvoi tuhansia kertoja.
Teslan muuntaja toimi siten, että kondensaattori imee ensin siihen virtaa kuin kuiva pesusieni vettä.
Kondensaattorin kapasiteetin täytyttyä se luovuttaa virtaa ensiöpiirille, joka muodostaa voimakkaan magneettikentän.
Magneettikenttä välittää virran toisiopiiriin ja siitä takaisin ensiöpiiriin satoja kertoja sekunnissa, ja toisiopiirin käämikierrokset suurentavat jännitteen miljooniin voltteihin.
Sähkövirta etenee toisiopiirin huipulla olevaan toroidikäämeihin, joista virta purkautuu sähköiseksi salamaksi.
Ilmaan purkautunut suurjännite voi sytyttää metrien päässä olevan loisteputken palamaan – eikä sähkön välittämiseen lamppuun tarvita johtoa.
Tesla oli showmies
Tesla oli kokeillut jo 1890-luvulla radioaaltojen ja sähköenergian siirtämistä langattomasti, ja hän oli edennyt vuonna 1896 niin pitkälle, että kykeni esittelemään yleisölle maailman ensimmäisen radio-ohjatun veneen sisätiloihin rakennetussa altaassa New Yorkin Madison Square Gardenissa.
Pienoismallivene oli puolitoistametrinen, ja Tesla onnistui lumoutuneen yleisön edessä ohjaamaan venettä radioaaltojen välityksellä joka suuntaan, pysäyttämään sen ja sytyttämään veneen pienet huomiovalot.
Tesla sai vieläpä veneen sukeltamaan pinnan alle ja nousemaan takaisin pinnalle vakuuttavassa esityksessä, jonka yleisö palkitsi hurjilla taputuksilla.
Tesla uskoi, että hän voisi siirtää ilmassa myös sähköä aivan radioaaltojen tapaan.
Teslan langattoman energian tutkimuksen keskiössä oli niin sanottu teslamuuntaja, jonka hän oli keksinyt vuonna 1891.
Virran jännitettä eli volttimäärää saadaan nostettua ensiö- ja toisiokeloilla jopa miljoonien volttien suurjännitteeksi.
Valtava jännite tuottaa metrien mittaisia kipinöiviä salamoita, jotka ionisoivat ilmaa tehden siitä sähköä johtavaa. Tällä tavalla voidaan siirtää sekä sähköenergiaa että radioaaltoja ilmassa pitkiäkin matkoja.
Teslan tornien piti tarjota kaikille sähköä
Tesla haaveili suurjännitteisen sähkön siirtämisestä ilmakehän ja maanpinnan välityksellä johdoitta.
Valtava Wardenclyffe-torni oli ensimmäinen hiukan yli 30 rakennelmasta, jotka Tesla suunnitteli rakentavansa eri puolille maailmaa maksuttoman energian jakamiseksi.
Hän ei kirjannut toteutustapaa muistiin tai sitten ei tiennyt sitä tarkasti.
Hän todennäköisesti halusi lähettää sähköä sekä ilmakehässä että maan sisällä muodostaakseen virtapiirin torniensa väliin.
Tesla kuitenkin aliarvioi energian hävikin sitä ilma- ja maateitse välitettäessä.
Voimalaitos tuottaisi sähköä
Teslan hanke sai virtansa voimalaitoksesta lähellä New Yorkin Shorehamia, jonne Teslan sähköä siirtävä torni rakennettiin.
Torni oli valtavan suuri teslamuuntaja
Teslan sähkötorni toimi lähes kuin valtava teslamuuntaja, joka muuntaa jännitteen miljooniksi volteiksi. Suurjännitteinen sähkö kerättiin tornin kupoliin, josta sitä Teslan teorian mukaan voitaisiin välittää ilmakehään.
Sähkö siirtyisi korkealla ionosfäärissä
Noin 80 kilometrin korkeudessa ilmakehässä puhaltaa ionosfäärin aurinkotuuli sähkövarauksineen. Teslan eläessä teoriaa sähköä johtavasta ionosfääristä ei ollut vielä todistettu, mutta tutkijat uskoivat siihen. Teslan aikeena oli välittää torninsa sähköä eräänlaisella energian valtaväylällä ilmassa.
Koko maapallo piti kattaa Teslan torneilla
Teslan mukaan sähköä voitaisiin siepata ilmakehästä alas strategisesti eri maailmankolkkiin sijoitetuilla torneilla. Tesla uskoi, että hiukan yli 30 tornilla voitaisiin kattaa koko maapallon sähköenergian tarve.
Virtaa vietäisiin syvälle maanpinnan alapuolelle
Tornien alle piti kaivaa pystysuora, halkaisijaltaan neljä metriä ja 37 metriä syvä kuilu. Tesla suunnitteli poraavansa kuilun pohjalta 16 rautaputkea perätysten 94 metriä maan alle. Rautaputket välittäisivät ilmakehän sähkövirran syvälle maankamaraan.
Virran piti edetä maankuoressa
Tesla aikoi hyödyntää jännite-eroa aurinkotuulen ionisoiman ionosfäärin ja maankamaran välillä. Hän halusi välittää torninsa avulla sähköä ionosfääristä alas maankuoreen, jonka hän uskoi myös johtavan tehokkaasti sähköä.
Sähkö kulkisi virtapiirissä
Sähkövirta kulkisi maankuorta pitkin takaisin siihen torniin, josta sitä oli alkujaan ryhdytty lähettämään. Siten virtapiiri saataisiin suljettua ja käyttöön.
Kaupungit saisivat sähköä
Tesla ei selittänyt koskaan tarkasti, miten sähkövirtaa otettaisiin vaikkapa jonkin kaupungin käyttöön. Jokaiseen kaupunkiin aiottiin mahdollisesti rakentaa vastaanotintorni, josta sähköä välitettäisiin edelleen johdoilla. Teslan olisi tosin pitänyt rakentaa miljoonia torneja hankkeen toteuttamiseksi.
Teslan kunnianhimolla ei ollut rajoja
Long Islandin Wardenclyffe-tornin piti toimia periaatteessa kuten valtavan teslamuuntajan, ja vaikka Tesla oli onnistunut siirtämään energiaa langattomasti vasta melko lyhyitä matkoja, hän aikoi lähettää sitä langattomasti ensin Atlantin yli ja sitten vielä pidemmälle muualle maailmaan.
Hankkeen haastavuus ei pidätellyt Teslaa, joka piti World Wireless Systemin tekniikan omana tietonaan.
Keksijä oli tunnettu siitä, että hän rakensi monimutkaisia laitteita ilman minkäänlaisia luonnoksia. Teslan muisti oli lähes valokuvantarkka, joten monet tiedemiehen suunnitelmista ja laskelmista eivät koskaan päätyneet hänen terävistä aivoistaan paperille saakka.
Hän paljasti silti toimittajien haastatteluissa hiukan siitä, kuinka maailmanlaajuinen energiansiirtojärjestelmä toimisi. Teslalla oli mielessä kaksi eri tapaa sähkön lähettämiseen koko maailmaan.
Ensinnäkin hän aikoi lähettää valtavia virtamääriä ilmakehän ohuempiin kerroksiin, joiden hän uskoi johtavan sähköä tehokkaimmin.
Sähkö purkautuisi 55 tonnin painoisesta, kuparilla päällystetystä kupolista ylös ilmakehään ja välittyisi koko maailmaan.
Toinen idea perustui sähköisen latauksen johtamiseen syvälle maankamaraan.
Tesla oli tehnyt muutamaa vuotta aiemmin sarjan kokeita Colorado Springsissä, sillä kaupungissa salamoi ja ukkosti toistuvasti.
Tesla mittasi rajuilman aikana maankamarassa sähköisiä väristyksiä. Hän oli varma siitä, että värinää muodostui salaman osuessa maahan – ja että sähköaallot voisivat kulkea maankuorta pitkin kaikkialle maailmaan.
J. P. Morgan lähti tukemaan Teslan uraauurtavaa hanketta vain ansaitakseen rahaa.
Suuri yleisö hullaantui Teslan sähkövirtakokeiluihin
Tesla esitteli ideansa langattomasta viestinnästä ja sähköstä juuri oikeaan aikaan.
Yhdysvaltojen sähköistämistä seuranneet lukuisat keksinnöt saivat valtavista tuotoista haaveilleet sijoittajat antamaan rahaa mitä mielikuvituksellisimpiin projekteihin.
Pohatta J. P. Morgan tuki Teslan hanketta vain, koska näki siinä mahdollisuuden suuriin tienesteihin.
Morgan vetäytyi projektista pikaisesti, kun hänelle selvisi, ettei Teslan hanke tekisi hänestä entistä rikkaampaa.
Tesla uskoi, että sähkön johtaminen maankuoreen tekisi maasta johtimen, joka kuljettaisi sähköä minne tahansa maailmassa ja vieläpä lähes hävikittä.
”Kehittämässäni järjestelmässä täytyy päästä porautumaan maahan niin, että koko maankuoren voisi saada tärisemään”, hän jatkoi ja selitti, että paksuilla rautaputkilla saisi muodostettua yhteyden maahan. Sähköä johtavia rautaputkia porattaisiin syvälle maankuoreen.
”Kunhan torni on valmis, niin newyorkilainen liikemies voi sanella määräyksensä ja ne ovat saman tien saatavilla Lontoossa tai missä tahansa maailmassa. Hän voi soittaa työpöytänsä äärestä toiseen puhelimeen missä tahansa maapallolla ilman mitään muutoksia olemassa oleviin laitteisiin. Edullisella ja vain kellon kokoisella laitteella voi kuunnella niin vesillä kuin kuivalla maallakin musiikkia tai vaikka poliittisen johtajan puhetta. Samalla tavalla voi siirtää minkä tahansa kuvan, merkin, piirroksen tai tekstin silmänräpäyksessä paikasta toiseen”, Tesla selitti ja hahmotteli niin internetin kuin älypuhelimenkin.
Hän totesi kuitenkin, että sähkön langaton siirtäminen olisi tärkein hänen keksinnöistään ja paljon informaation välittämistä merkittävämpää.
Sähkösanoman kehittäminen vei rahoittajan
Pari kuukautta Wardenclyffe-tornin rakennustöiden aloittamisen jälkeen 12. joulukuuta 1901 mullistava uutinen ravisteli maailmaa – ja Teslan projektia.
Italialainen Guglielmo Marconi ilmoitti tuona päivänä, että hän oli onnistunut lähettämään sähkösanoman langattomasti Atlantin yli 3 500 kilometrin matkan Englannista Kanadan Newfoundlandiin.
Uutinen ällistytti joka puolella maailmaa, ja Marconia ylistettiin kaikkien aikojen neroksi.
Tesla vastasi korostetun rauhallisesti: ”Marconi on kunnon mies. Antakaa hänen jatkaa. Hän käyttää 17:ää patenttiani.”
Tesla oli toivonut ehtivänsä lähettää itse ensimmäisen radioviestin Atlantin yli, mutta Marconi ehti ensin Teslan patentteja hyödyntämällä.
Tesla ei pitänyt Marconin läpimurtoa minkäänlaisena uhkana omalle hankkeelleen, mutta pohatta Morgan näki asian toisin.
Tesla rauhoitteli rahoittajaa vakuuttamalla järjestelmänsä olevansa ylivertainen Marconin menetelmään verrattuna, sillä Tesla voisi siirtää morsesanomien ohella kuvia ja energiaa.
Morgan oli kuitenkin menettämässä uskonsa hankkeeseen. Hän pelkäsi sijoituksensa valuneen hukkaan ja Marconin radiolähettimien voittavan kilpailun.
Pohatalle selvisi lopulta sekin, että Tesla aikoi lahjoittaa sähköä maksutta koko ihmiskunnalle, ja se säikäytti miehen lopullisesti.
”Entä sähkömittari, minne se sijoitetaan?” hän kysyi hämmentyneenä Teslalta kuultuaan tämän mielestään pöyristyttävän idean sähkön jakamisesta maksutta.
Morgan oli toki ajatellut toiveikkaasti, että kassakone kilisisi iloisesti aina, kun joku ottaisi maailmalla langatonta energiaa käyttöönsä.
Teslan ajatus energian lahjoittamisesta maksutta ylitti rahamiehen sietokyvyn. Morgan lopetti tämän jälkeen välittömästi kaiken yhteistyönsä Teslan kanssa.
Wardenclyffe-torni purettiin räjäyttämällä vuonna 1917.
Rahahanat menivät kiinni
Wardenclyffe-tornin rakentaminen jatkui kuitenkin tärkeän rahoittajan menettämisestä huolimatta. Tesla siirsi vuoden 1902 kesäkuussa laboratorionsa tiilirakennukseen sähkötornin juurelle.
Hän oli myynyt oikeastaan kaiken omaisuutensa saadakseen rahaa uraauurtavan visionsa toteuttamiseen ja sinnitteli lainaamalla rahaa tipoittain ystäviltä ja tuttavilta samalla, kun velanperijöitä kertyi Wardenclyffeen kuin lauma korppikotkia.
Tesla oli lopulta velkaa kaikille tuttavilleen, ja häneltä ryhdyttiin perimään myös takavuosien maksamattomia vesi- ja sähkölaskuja.
Keksijä hakeutui Wall Streetin rikkaimpien rahamiesten pakeille toivoen saavansa vielä uuden rahoituslähteen, mutta rahoittajat eivät innostuneet.
New Yorkin pohatat ajattelivat, että jos Morganin kaltainen talousnero ei pitänyt langatonta sähköä enää rahoittamisen arvoisena, niin syynä täytyi olla hankkeen toteuttamisen mahdottomuus.
Tilannetta ei ainakaan parantanut se, että Tesla sai lukea The Electrical Age -lehden helmikuun 1903 numerosta erään uransa suurimmista nöyryytyksistä. Toimittaja kirjoitti otsikolla ”Nikola Tesla – teot & lunastamattomat lupaukset”, kuinka Tesla oli ollut vielä kymmenen vuotta aiemmin kaikkien aikojen lupaavin sähköinsinööri:
”Tänä päivänä hänen nimensä aiheuttaa vain valituksia”, todettiin artikkelissa. Nyt Teslan World Wireless Systemin onnistuminen oli asetettu julkisesti kyseenalaiseksi.
Teslan kiukku kiehui yli
Morgan oli tehnyt jo selväksi, että rahahana oli suljettu lopullisesti, mutta Tesla ei suostunut uskomaan sitä.
Hän lähetti ilmeisen paineen alaisena 3. heinäkuuta 1903 anelevaan sävyyn laaditun kirjeen entiselle tukijalleen.
”Haluatteko Te auttaa minua vai annatteko lähes valmiin jättiläishankkeeni romahtaa?” Tesla kysyi ja huomautti pohatalle jälleen kerran, että hänen ennennäkemätön keksintönsä ”viskaisi maailman vuosisadan eteenpäin ja laukaisisi teollisen vallankumouksen.”
Tesla sai vastauksen 11 päivän päästä:
”Sain kirjeenne, ja vastaukseni kuuluu näin: en ole tällä hetkellä taipuvainen sijoittamaan hankkeeseen lisää rahaa.”
Siperian räjähdyksen näki tai kuuli vain muutama ihminen, mutta kun erämään tuhot paljastuivat, monet olivat vakuuttuneita siitä, että Tesla oli syypää räjähdykseen.
Teslaa epäiltiin valtavasta räjähdyksestä Siperiassa
Kello 7.17 aamulla 30. kesäkuuta 1908 Tunguskajoen lähellä metsän yllä Siperiassa räjähti kuin tuomiopäivä olisi koittanut.
Noin 2 000 neliökilometriä metsää – koko Suomen pääkaupunkiseutua ja sen lähikuntia vastaava alue – lakosi maan tasalle räjähdyksessä, jonka paineaalto kiersi kahdesti koko maapallon ympäri.
Räjähdys kuului satojen kilometrin päähän, mutta dramaattisen tapauksen syy on pysynyt tähän asti arvoituksena.
Hullunkurisen mutta sinnikkäästi elävän teorian mukaan räjähdyksen sai aikaan juuri Tesla.
Teslan väitettiin pyrkineen todistamaan koko maailmalle, että Long Islandin virranjakelutorni olisi täysin toimintakykyinen. Hänen kerrotaan pyytäneen napatutkija Robert Pearya tarkkailemaan, voitaisiinko tornista lähetetty voimakas energiapurkaus havaita Jäämeren Ellesmere Islandilla, missä Peary oli tutkimusalus Rooseveltilla.
Teorian mukaan Teslan painaessa 30. kesäkuuta 1908 lähetintä hän osui kohteestaan harhaan niin, että suurenergiapurkaus suuntautui Siperiaan, missä se laukaisi ukkosen ja salamointia, sytytti taivaan Tunguskan yllä tuleen ja lakoonnutti metsän maan tasalle.
Useat yhdysvaltalaiset lehdet pitivät teoriaa Teslan osuudesta räjähdykseen esillä vuosikymmeniä, mutta tiede on osoittanut ajatuksen täysin mahdottomaksi.
Tutkijat uskovat nykyään, että Tunguskan tuhot sai aikaan komeetta, joka räjähti ilmassa noin kahdeksan kilometriä tundran yläpuolella.
Tesla päästi kiukkunsa ja turhautumisensa valloilleen heti 14. kesäkuuta ja sitä seuraavina iltoina:
Wardenclyffe-tornin kupolista purkautui taivaalle kipinöitä ja valtavia salamoita suurieleisessä näytöksessä, joka valaisi koko yötaivaan ja näkyi New Yorkin seudun ohella satojen kilometrin päähän muuallekin.
Naapurit Long Islandilla riemuitsivat näyttävästi salamoinnista, jota seurasi ukkosen jylinä. New Yorkista saapui koko joukko uteliaita toimittajia, jotka halusivat saada selville, mitä hullulla tiedemiehellä oli taas meneillään.
Tesla ei suostunut kommentoimaan, mutta The New York Sun -sanomalehti kertoi 16. heinäkuuta ”Teslan hämmästyttävistä salamoista” ja huomautti, ettei keksijä halunnut selittää kokeitaan.
”Naapurit tarkkailevat yöllisiä sähköpurkauksia tornista, jossa Tesla testaa langatonta sähköä ja puhelinyhteyttä. Tornista purkautui eilen monenmoisia salamoita. Taivas täyttyi hetkellisesti kokonaan välkkyvästä sähköstä, jolla vaikutti olevan jokin mystinen tehtävä.”
Lehdistö sai lopulta Teslalta kommentin yöllisistä spektaakkeleista, mutta hän vastasi edelleen salaperäisesti:
”Kokeet ovat jatkuneet jo jonkin aikaa. Täällä asuvat ihmiset voisivat nähdä mitä erikoisimpia asioita, jos he vain malttaisivat pysytellä hereillä. Jonain kauniina päivänä – muttei vielä – ilmoitan julkisesti asian, josta en ole aiemmin uskaltanut edes unelmoida.”
Koskaan ei selvinnyt, mitä Teslalla oli hihassaan – vai yrittikö hän vain huijata toimittajia. Jatkossa kävi kuitenkin ilmi, että keksijä ei enää elänyt kovin tukevasti jalat maassa.
Hän kertoi esimerkiksi myöhemmin julkisesti ottaneensa vastaan signaaleja Marsista.
Tiedeväki piti väitettä naurettavana, eikä Teslan lievästi ilmaistuna erikoislaatuinen elämäntapa helpottanut tilannetta: hän oli asunut vuodesta 1900 alkaen Hotel Waldorf Astorian huoneessa New Yorkissa, ja hänen ystäväpiiriinsä kuului enää suurkaupungin puluja, joiden kanssa Tesla kävi syvällisiä keskusteluja.
Hän suhtautui myös pakkomielteisesti numeroon kolme: kaikki hänen tekonsa perustuivat lukuun kolme, ja hän esimerkiksi kiersi rakennuksen kolme kertaa ympäri ennen sisälle menemistä.
Teslan langattomasta sähköstä on tullut jo osittain totta.
Teslan langaton visio jäi elämään
Tesla olisi meidän aikanamme eläessään varmasti iloinen siitä, että hänen visionsa langattomasta sähkön siirtämisestä on jo täyttä totta eikä enää pelkkä haave.
Älykännyköitä, kannettavia tietokoneita ja sähköhammasharjoja voi jo ladata langattomilla latausalustoilla.
Energiaa siirretään käyttämällä kahta kelaa, jotka toimivat ikään kuin antenneina.
Lähetinantenni saa virtaa sähköverkosta, ja se muunnetaan sähkömagneettiseksi kentäksi.
Vaikkapa kannettavan tietokoneen vastaanotinantenni havaitsee magneettikentän, ja lähettimen sekä vastaanottimen välille muodostuu induktiivinen kytkentä, joka siirtää energiaa langattomasti ladattavaan laitteeseen.
Tesla esitteli World Wireless System -sähkönjakelujärjestelmän sata vuotta sitten, mutta alan tutkijat eivät vieläkään kykene pitkän matkan sähkönsiirtoon.
Tesla oli piintynyt yksineläjä ja pelkäsi sairaalloisesti bakteereja.
Hän söi useimmat ateriansa Waldorf Astoriassa, jonka tarjoilijat tunsivat erikoislaatuisen miehen tavat tarkasti.
He toivat keksijälle aina 18 puhdasta lautasliinaa, joihin nero hankasi haarukoita, veitsiä, laseja ja lautasia puhtaaksi kunnes lopulta uskaltautui syömään ja juomaan jotakin.
Unelma ei toteutunut
Langaton energiajärjestelmä oli yhä kesken ja velka oli paisunut selvästi suuremmaksi kuin Teslan kyky tienata rahaa, joten tiedemies ei keksinyt mitään muuta keinoa ansaita tarpeeksi elinkustannuksiin kuin myymällä sen, mitä hänellä oli enää jäljellä: itsensä.
Hän painatti vuonna 1904 ylelliselle vasikannahkapergamentille mainostekstin, jossa hän tarjoutui töihin sähkötekniikkaan erikoistuneena insinöörinä.
”Tulen toteuttamaan perusteellisesti jokaisen minulle annetun ja hyväksymäni tehtävän”, keksijä takasi.
Arvoaan korostaakseen Tesla luetteli mainoksessa kaikki ne 93 patenttia, jotka hän oli siihen mennessä saanut.
Mainoksen etupuolella oli tulevaisuutta ennakoiva kuva Wardenclyffe-tornista ja teksti ”Sähkön siirtoa langatta”, ja takapuolella esiteltiin jo toteutunut hanke eli Niagaran putousten voimalaitos.
Tesla joutui kuitenkin huomaamaan, ettei hänen osaamiselleen ollut enää kysyntää.
Hänen maineensa johtavana tiedemiehenä oli kärsinyt kolauksen energiahankkeen epäonnistuttua, ja katkera sekä pahasti velkaantunut keksijä hylkäsi World Wireless Systemin vuonna 1905.
Hän poistui Long Islandilta vähin äänin, jätti taivaita tavoitelleen monumentin niille sijoilleen ja erakoitui halpaan hotellihuoneeseen.
Sähköbussien langaton lataus
Etelä-Koreassa kokeillaan sähköbusseja, joita ladataan ajon aikana bussipysäkeillä ja risteyksissä olevien kelojen avulla. Autonvalmistajat kehittävät sähköautoja, joita voidaan ladata langattomasti niiden ollessa pysäköityinä erikoisruuduissa.
AKKU
Bussin katossa on akku, joka on langattoman latauksen ansiosta tavanomaisen sähköbussin akkua pienempi.
Vastaanotin
Bussin alustassa on vastaanotinkela, joka saa virtaa tiessä olevasta lähetinkelasta.
Lähetinkela
Tien päällysteen alla on lähetinkela, joka välittää sähköä asfaltin läpi bussiin.
Lataus: Bussiin voi ladata sähkövirtaa paikallaan sekä liikkeessä.
Etäisyys: Lähetin- ja vastaanotinkelojen etäisyys saa olla enintään noin 15 senttiä.
Vauhti: Huippunopeus on tällä hetkellä 65 km/h.
Shorehamin rakennuksissa kulki vakituisesti enää talonmies, joka otti vastaan uteliaat toimittajat. He saivat kiivetä korkeaan torniin, josta aukesi upea näkymä Long Islandin lahdelle.
Tiilirakennuksen kiertokäynteihin osallistuneet pääsivät todistamaan näkyä, joka muistutti velhon hylkäämää työpajaa.
Työkalujen ja laatikoiden seassa lojui sikin sokin laatikoita, joissa oli tuhatmäärin hehkulamppuja, koeputkia ja loisteputkia.
Nurkkiin oli pinottu monenmoisia johtoja ja kaapeleita, ja yhdessä kaapissa oli juuri se kauko-ohjattava vene, jolla Tesla oli vuonna 1897 hämmästyttänyt koko maailmannäyttelyn yleisön. Toimistossa oli pölyttyneitä pinkkoja kirjoja, muistioita ja yksittäisiä paperiarkkeja.
”Koko paikkaa tihkuu salaperäistä tunnelmaa. Koeputkista tuntuu huokuvan jotain ylimaallista voimaa, joka vaikuttaa olevan peräisin avaruudesta. Se leviää lähimaisemiin hämmästyttäen ja pelästyttäen naapuruston maamiehiä ja kyläläisiä”, kirjoitti päivälehti Brooklyn Eaglen toimittaja vierailustaan.
Huhuja saksalaisista vakoojista
Teslan rakennuksessa vallinnut mystinen ilmapiiri vaihtui nopeasti vääjäämättömään raunioitumiseen.
Long Islandin rantojen hiekkaa kertyi tiilirakennuksen ympärille uhaten haudata sen kokonaan, ja tornin puinen runkorakenne alkoi lahota. Teslan Wardenclyffe-tornin taru päättyi lopulta 4. heinäkuuta vuonna 1917.
Dynamiitilla toteutettu räjäytys ravisteli tornia ja romahdutti sen osittain. Heti sen jälkeen liikkui huhuja, joiden mukaan tuhotyön takana oli Yhdysvaltain hallitus.
Teslan faniksi tunnustautuvan Joachim Holbøllin mukaan järjestelmä toimii vain teoriassa.
Tutkija: Teslan haave oli mahdoton
HISTORIA kysyi Tanskan teknisen yliopiston sähkötekniikan professorilta Joachim Holbølliltä, oliko Teslan World Wireless System käytännössä mahdollista toteuttaa.
Olisiko Teslan langaton järjestelmä voinut toimia käytännössä?
Järjestelmän takana on toimiva periaate, sillä energiaa voi tosiaan siirtää langattomasti.
Sen käyttämisen järkevään energian siirtämiseen estää kuitenkin hävikin kasvaminen liian suureksi tornien välillä, sillä virtapiiri muodostuu maasta ja ionosfääristä, jotka eivät ole ihanteellisia johteita. Sähkökytkentä tornin ja ionosfäärin välillä on lisäksi heikko. Vaihtoehtoinen tapa eli sähköjohto on vertailussa paljon tehokkaampi.
Entä miten sähkön vastaanotto voisi onnistua?
Pulmana on se, ettei kahden tornin välisestä virtapiiristä saa virtaa maanpinnalle. Energian ottaminen käyttöön vaatisi taas yhden tornin entisten kahden väliin, mutta sitten virtapiiri ulottuisi vain ensimmäisestä tornista keskimmäiseen.
Onko vielä muita ongelmia?
Sähkömagneettiset häiriöt tuottaisivat hankaluuksia. Teslan tornit saisivat aikaan teräviä sähköimpulsseja, jotka kuuluisivat kaikista radioista kilometrien säteellä. Myös muut sähköiset laitteet kärsisivät langattoman
sähkönjakelun häiriöistä.
Yhdysvallat oli liittynyt ensimmäiseen maailmansotaan neljä kuukautta aiemmin, ja sekä paikalliset ihmiset että lehdet kertoivat tarinoita siitä, kuinka saksalaiset vakoojat käyttivät tornia tukikohtanaan valvoen sieltä rannikon laivaliikennettä ja lähettäen viestejä Saksan sukellusveneille.
Yhdysvaltain hallinnon uskottiin tuhonneen tornin lopettaakseen vakoilun kertaheitolla.
Tuhotyön varsinainen perustelu oli loppujen lopuksi kovin arkinen: tontin uusi omistaja oli myynyt tornin romukauppiaalle, joka tosin joutui tunnustamaan, että torni oli ennakkoon arvioitua lujempaa tekoa.
Se ei romahtanut vielä ensimmäisistä räjähdyksistä.
Tornia purkanut yritys sai sen maan tasalle vasta vuoden 1917 syyskuussa jättimäisellä räjäytyksellä, joka levitti samalla Teslan arkistojen paperit joka suuntaan kuin tuhkan tuuleen.
Romumateriaalin arvoksi kertyi vain 1 750 dollaria.
Tesla ei todistanut itse tornin hävittämistä, mutta järkyttyi myöhemmin nähdessään elämäntyönsä maan tasalla:
”En itkenyt, kun näin paikan jälleen vuosikausien jälkeen”, hän kuvaili kirjeessään aiemmalle avustajalleen.
”Mutta se oli kyllä lähellä.”
Tesla kuoli vuonna 1943 hotellihuoneessa New Yorkissa – ypöyksin ja muun maailman lähestulkoon tyystin unohtamana.