1840-luvulla öljyteollisuuden edelläkävijät keksivät, että raakaöljystä voitiin jalostaa petrolia.
Halpa ja kirkkaalla, kellertävällä liekillä palava neste oli vanhanaikaisiin öljylamppujen polttoaineisiin verrattuna suuri edistysaskel.
Muutaman vuoden kuluttua kehitettiin jo ensimmäiset petrolikäyttöiset öljylamput.
Lamppu koostui säiliöstä ja sydänlangasta, jota suojasi korkea lasiputki. Se soveltui hyvin sisätilojen valaisuun, mutta ulkona se oli epäkäytännöllinen, sillä lasiputki putosi helposti. Sen heikko liekki myös sammui herkästi tuulesta ja vedosta.
Käytännöllisempi ratkaisu saatiin vasta, kun keksijä John Irwin patentoi 1862 prässätystä metallista valmistetun myrskylyhdyn – ja Robert E. Dietz alkoi valmistaa sitä sarjatuotantona vuonna 1880.
Lampun kupua reunustavien putkien kautta sydämeen kulki raikasta ilmaa, ja kuuma, käytetty ilma virtasi pois yläosan aukosta.
Näin polttoainetta voitiin hyödyntää tehokkaasti, ja liekki paloi tasaisesti.
Lasikuvun suojassa se ei myöskään sammunut edes myrskyssä.
Katso, miten myrskylyhty toimii
Ilma virtaa yläosasta sisään ja ulos
Myrskylyhdyn yläosa toimii sekä savupiippuna että raitisilmaventtiilinä.
Sen kautta raitis, hapekas ilma kulkee sisään ruokkimaan liekkiä ja kuuma ilma poistuu.
Ilma kulkee rungon putkissa
Raitis ilma kulkee rungon ontoissa putkissa alaspäin.
Kahden putken ansiosta tuulenpuuskat eivät juuri vaikuta liekkiin, kun ilmaa virtaa tasapainoisesti kahdesta suunnasta.
Ruuvilla säädetään voimakkuutta
Valon voimakkuutta voidaan säätää ruuvista.
Polttosydän on litteä, kuin teipin palanen. Muoto lisää ilman kiertoa liekin ympärillä ja parantaa näin sen palo-ominaisuuksia.
Lasikupu suojaa liekkiä
Yläosan jousimekanismi pitää lasikuvun paikallaan.
Lasin ansiosta liekki palaa puhtaasti eikä ilmavirta pääse sammuttamaan sitä.
Lamppu sammutetaan nostamalla kupua pienellä vivulla ja puhaltamalla liekki sammuksiin.
Petroli palaa tuntikausia
Dietzin lyhty oli valmistettu pellistä.
Polttoainesäiliön koko vaihteli mallista riippuen.
Standardikokoiseen säiliöön mahtui 0,24 litraa petrolia, mikä riitti pitämään liekkiä yllä vähintään 11 tuntia.
Suurempi 0,92 litran säiliö takasin noin 27 tunnin paloajan.
Lamppua alkoi valmistaa yhdysvaltalainen Robert Edwin Dietz. Massatuotanto toi luotettavan ja turvallisen lampun suuren yleisön ulottuville, ja ihmiset pystyivät nyt sen ansiosta liikkumaan pimeän tultua ulkona säässä kuin säässä – nimi myrskylyhty ei ole tuulesta temmattu.
Lampusta tuli oitis menestys, ja se otettiin käyttöön muun muassa Yhdysvaltojen rautateillä. Rautatieyhtiöistä tulikin merkittäviä asiakkaita Dietzin lamppuyritykselle.
Dietzin lyhtyjä valmistetaan edelleen, ja ne ovat myös suosittuja maissa, joissa kaikilla ei ole sähköä käytettävissään.