Yhdysvalloissa Smithsonian-museossa on nyt esillä yksi ilmailun historian suurimmista aarteista: saksalaisen ilmailun uranuurtajan Otto Lilienthalin Normalsegelapparat-liitokone vuodelta 1896.
Lilienthalin liitokone oli ensimmäinen, jota valmistettiin useita kappaleita – ainakin kymmenen vuosina 1893–1896.
Nyt konservoidun liitokoneen osti alun perin yhdysvaltalainen pohatta William Randolph Hearst. Lentäjä roikkui Normalsegelapparatista ohuella tangolla, joka oli yhteydessä siipiin.
Lentäjä otti vauhtia juoksemalla alas rinnettä, kunnes ilmavirta nosti aluksen irti maasta ja lentäjän jalat jäivät roikkumaan ilmaan. Lentäjä pystyi myös muuttamaan suuntaa siirtämällä painoaan puolelta toiselle.
Keksijän kone syöksyttyään maahan 15 metrin korkeudesta.
Liitokone vaati hurjaa luontoa
Lilienthalin liitokonetta oli vaikea ohjata, ja nyt konservoidussa Normalsegelapparatissakin oli siivissä kaksi katkennutta ”kylkiluuta”.
Smithsonian-museo päätti jättää vauriot korjaamatta, sillä ne ovat vuodelta 1896, jolloin Hearstin liitokone syöksyi maahan. Onneksi tuolloin syntyi vain aineellista vahinkoa.
Lilienthalilla itsellään ei ollut yhtä hyvä onni. Samana vuonna hän syöksyi maahan omalla Normalsegelapparatillaan ja mursi niskansa. Hän kuoli 36 tuntia myöhemmin sairaalassa.
Lilienthalin työ pohjusti kuitenkin myöhempien ilma-alusten ilmaantumista. Kuuluisat Wrightin veljekset totesivat 16 vuotta myöhemmin, että ”kaikista niistä miehistä, jotka 1800-luvulla yrittivät ratkaista lentämisen ongelmaa, Otto Lilienthal oli selvästi merkittävin”.