Tiedot aiheen ja tekijän mukaan
Vaikka Otlet rakasti kirjoja, hän ei uskonut niiden olevan ihanteellinen tapa säilyttää ja välittää tietoa.
Kirjat sisältävät vain rajallisesti kunkin kirjoittajan valikoimaa ja järjestelemää tietoa, minkä vuoksi on aina vaikeaa selvittää mistään asiasta objektiivista koko totuutta.
Vuonna 1895 Otlet löysi samanhenkisen ystävän maanmiehestään Henri La Fontainesta, joka oli kansainvälisen oikeuden professori.
Heitä molempia kiinnostivat sekä tiedon jakaminen että kansojen välinen yhteisymmärrys, ja La Fontaine saikin myöhemmin Nobelin rauhanpalkinnon.
Miehet päättivät koota järjestelmällisen katsauksen, bibliografian, kaikista maailman kirjoista ja niihin kootusta tiedosta.
Valtavaa urakkaansa helpottaakseen Otlet ja La Fontaine keksivät aiheiden luokittelujärjestelmän, jolle he antoivat nimeksi classification décimale universelle eli yleinen kymmenluokitus.
Luokitus, jota käytetään kirjastoissa yhä, koostui kymmenestä pääaiheesta, joita saattoi jakaa tarpeen mukaan yhä pienempiin ja pienempiin aihekokonaisuuksiin.
Kaikkien kirjojen osalta luetteloitiin sekä tekijöiden nimet että aiheet, ja luokittelut kirjattiin kortistoon, joista muodostui vähitellen valtava arkisto.
Pelkkä arkisto ei kuitenkaan riittänyt, vaan Otlet palkkasi myös joukon kirjastonhoitajia ja ilmoitti, että heille sai nyt esittää mitä tahansa asiakysymyksiä, ja he toimittaisivat niihin pientä korvausta vastaan vastaukset.
Kun kysymyksiä saapui kirjeitse tai sähkeitse, kirjastonhoitajat kirjoittivat niihin vastauksensa käsin kortistossa olevien tietojen pohjalta.
Otlet ja La Fontaine antoivat arkistolleen nimeksi Mundaneum. Sana on latinaa ja tarkoittaa maailmaa yhdessä paikassa.
Ajan myötä Mundaneum kasvoi 16 miljoonan kortin kortistoksi, ja sinne saapui vuosittain yli 1 500 kysymystä kaikkialta maailmasta.
Kaiken tiedon arkistointi kasvoi pian liian suureksi tehtäväksi kahdelle pioneerille, joten he hakivat taloudellista tukea Belgian valtiolta ja saivat käyttöönsä tiloja Brysselistä.
Vastineeksi Otlet ja La Fontaine tukivat Belgian pyrkimyksiä saada YK:n edeltäjä Kansainliitto perustamaan päämajansa Belgiaan.