Sekä Yhdysvallat että Britannia testasivat toisen maailmansodan aikana laitteita, jotka pystyivät tallentamaan lentodataa ja lentäjien keskusteluja.
Varsinaisen ”mustan laatikon” kehitti kuitenkin Australian ilmavoimien tutkimuskeskuksen kemisti David Warren.
Hän oli pannut merkille, miten suihkukoneet lensivät usein niin korkealla ja kovalla vauhdilla, että ne katosivat ajoittain tutkista.
Niinpä tutkijat eivät voineet kuin arvailla, mikä oli mennyt pieleen matkustajakoneen pudotessa.
Ammattiliitto pelkäsi lentäjien vakoilua
Warren ehdotti pienikokoista ja lujaa nauhuria, joka kestäisi lentokoneen maahansyöksyn ehjänä.
Se äänittäisi lentäjien puhetta – ja antaisi siten tietoa putoamisen syistä – ja tallentaisi myös koneen mittarien lukemia.
Warrenin erikoisalaa olivat kuitenkin polttoaineet, eikä häntä siksi otettu vakavasti.
Vuonna 1958 Warren ryhtyi kehittelemään nauhuriaan yhteistyössä laitevalmistajan kanssa, mutta lentäjien ammattiliitto vastusti ohjaamoon asennettavaa ”vakoojaa”.
Mustasta laatikosta tuli pakollinen vasta vuonna 1968.