Miehittämättömiä ilma-aluksia käytettiin ensimmäisen kerran dokumentoidusti sodassa vuonna 1849 Itävallan joukkojen piirittäessä Venetsiaa. Pakottaakseen venetsialaiset antautumaan itävaltalaiset lähettivät kaupungin ylle noin kaksisataa suurta, räjähteillä varustettua ilmapalloa.
Tarkoitus oli pudottaa pallot Venetsiaan, mutta kun tuulen suunta äkkiä muuttui, vain yksi pallo osui maaliinsa.
Ensimmäiset askelet nykyisin drooneiksi kutsuttujen laitteiden kehittämiseen otettiin ensimmäisen maailmansodan aikana. Britit kehittivät radio-ohjattuja miehittämättömiä lentokoneita käytettäväksi taistelulentäjien koulutuksessa sekä lentävinä torpedoina, jotka voitaisiin lähettää vihollisen kimppuun.
USA omaksui droonit
Brittien lennokit eivät ehtineet käyttöön ennen sodan loppumista. Varsinaisia drooneja valmistettiinkin suuria määriä vasta toisessa maailmansodassa, johon Yhdysvaltain armeija tuotti 15 000 droonia. Niitä käytettiin muun muassa hyökkäyksissä vihollisen sota-aluksiin.
Droonit todistivat mahdollisuutensa sotilaskäytössä toden teolla Vietnamin sodassa (1955–1975), jossa Yhdysvallat käytti kameroilla varustettuja lennokkeja tiedusteluun tuntemattomilla alueilla. Niillä myös häirittiin vihollista, ammuttiin ohjuksia ja levitettiin lentolehtisiä.
Nykyään drooneja käytetään edelleen sodissa etenkin Lähi-idässä.