Ensimmäinen sähköllä tuotettu valo syttyi vuonna 1802, kun brittikemisti Humphry Davy kytki sähköpariston platinaharkkoon, joka alkoi hehkua.
Hehku oli hyvin himmeä ja sammui lähes välittömästi, eikä siitä ollut käytännön hyötyä. Koe kuitenkin herätti Davyn uteliaisuuden, ja hän alkoi tutkia uutta ilmiötä.
Kokeidensa tuloksena Davy kehitti muutamaa vuotta myöhemmin maailman ensimmäisen sähkölampun.
Tämän niin sanotun kaarilampun toiminta perustui siihen, että kahden hiilisauvan väliin johdettiin sähkövirtaa, jolloin sauvojen väliin syntyi kirkkaana hehkuva valokaari.
Humphrey Davy kehitti kaivoksiin Davyn lampuksi kutsutun turvalampun. Siitä havaitsi, jos kaivoksessa oli vaarallista kaasua.
Davyn kaarilamppu oli aivan liian kirkas kotikäyttöön, mutta niitä alettiin pian käyttää katulamppuina monissa suurkaupungeissa – etenkin sen jälkeen, kun dynamon keksiminen mahdollisti tasaisen sähkövirran tuottamisen.
Sähkön hyödyntäminen valaistuksessa alkoi kuitenkin toden teolla vasta, kun yhdysvaltalainen keksijä Thomas Edison patentoi hehkulampun vuonna 1879.
Sitä edeltäneinä vuosikymmeninä monet keksijät olivat kehittäneet omia hehkulamppujaan, mutta useimmat niistä olivat jääneet kokeiluasteelle.
Edison osti aiempien patenttien oikeuksia ja onnistui muun muassa niiden pohjalta kehittämään toimivan ja edullisen hehkulampun, joka tuli markkinoille vuonna 1880.