Edisonin fonografi oli levysoittimen varhainen versio
Yhdysvaltalainen keksijä Thomas Alva Edison teki monia hyödyllisiä keksintöjä, kuten hehkulampun, mikrofonin ja filmikameran. Hän kehitteli myös ensimmäisen toimivan laitteen, jolla saattoi sekä tallentaa että toistaa ääntä.
Edison kutsui keksimäänsä varhaista levysoitinta fonografiksi. Hän ilmestyi vuonna 1877 ilmoittamatta Scientific American -lehden toimitukseen, viritti fonografinsa käyttövalmiiksi ja väänsi sen kammesta, jolloin laitteesta alkoi kuulua puhetta: ”Hyvää päivää. Mitä kuuluu? Mitä pidätte fonografista?”
Edisonin fonografi erosi myöhemmästä gramofonista siten, että se toisti ääntä metallilieriöltä litteän äänilevyn sijaan. Lieriö oli pinnoitettu ohuella tinapaperilla, johon oli uurrettu ura. Kun lieriö pyöri ympäri, fonografin neula kulki urassa tunnistaen sen pienenpienet epätasaisuudet ja välitti ne äänenä äänitorvesta.
Toisella neulalla puolestaan piirrettiin lieriöön uraa ja tallennettiin ääntä.
Edisonin fonografin tuotanto alkoi vuonna 1878, ja hän paranteli laitettaan koko ajan. Esimerkiksi äänen tallentamiseen käytetty tinapaperi kului nopeasti, ja Edison korvasikin pian sen vahapinnoitteella, jota tallennusneula ei kuluttanut yhtä nopeasti puhki.
Emile Berlinerin gramofoni syrjäytti fonografin
1900-luvun alussa Edisonin fonografi hävisi kilvan Emile Berlinerin gramofonille, joka toisti mustaksi lakatuille levyille tallennettua ääntä. Levyjä oli helpompi valmistaa ja varastoida kuin Edisonin lieriöitä.
Edisonin tallenteita on säilynyt, mutta ne ovat niin hauraita, että ne eivät luultavasti kestäisi kuuntelua.