Pikaliima keksittiin vahingossa. Toisen maailmansodan aikaan amerikkalaistutkijat testasivat kemiallisia yhdisteitä Yhdysvaltain armeijalle kehitettävän muovisen kiikaritähtäimen valmistukseen.
Testeissä syntyi muun muassa tahmeaa massaa, syanoakrylaattia, joka tarttui ärsyttävästi joka paikkaan, joten se havaittiin käyttökelvottomaksi ja unohdettiin.
Muutama vuosi myöhemmin, vuonna 1951, yksi tutkijoista, Harry Coover, työskenteli toisessa projektissa testaamassa erilaisia muoveja lentokoneiden tuulilasia varten.
Silloin vanha syanoakrylaatti nousi jälleen esiin, ja Coover alkoi tehdä sillä kokeiluja, joissa hän huomasi, että aine tarttui kaikkiin pintoihin ilman lämpö- tai painevaikutusta.
Kun Coover testasi ainetta kollegoidensa kanssa laboratorion eri esineisiin, se liimasi kaikki testatut materiaalit yhteen niin, ettei niitä saanut enää eroon toisistaan.
Cooverist tuli kuuluisa
Coover tajusi aineen kaupalliset mahdollisuudet ja haki sille patentin, ja sitten hän alkoi määrätietoisesti kehittää siitä kuluttajille sopivaa liimaa.
Näin syntyi pikaliima Eastman 910, joka tuli markkinoille vuonna 1958 ja oli heti suuri menestys.
Cooverista tuli kansallinen kuuluisuus, ja hän esiintyi muun muassa mainoksissa ja televisiossa esittelemässä pikaliiman ominaisuuksia.
Eastman 910 nousi kaikkien tietoisuuteen viimeistään jälkeen, kun eräässä televisioshow’ssa Coover ja ohjelman juontaja nostettiin yleisön edessä ilmaan tangolla, joka oli liimattu
nostolaitteeseen kiinni vain yhdellä pisaralla pikaliimaa.