Ensimmäinen ”ketjusaha” patentoitiin tammikuussa 1905. Patenttihakemuksen mukaan välineen käyttötarkoitus oli suurten puiden kaataminen.
Ketjusaha oli kehitetty kuitenkin jo aikaisemmin, 1700-luvun lopulla, lääketieteellisiin tarkoituksiin. Skottilaiset lääkärit John Aitken ja James Jeffray kehittivät sahan nopeuttamaan kirurgisia leikkauksia aikana, jolloin ei tunnettu nukutusta ja potilaan kuiviin vuotamisen riski oli suuri.
Ketjusahalla lihan ja luiden leikkaaminen sujui helpommin kuin perinteisellä luusahalla, ja lääkärien mukaan siitä jäi pienemmät arvet ja se vahingoitti vähemmän hermoja.
Ketjusaha osoittautui käteväksi etenkin synnytyksissä. Aikana, jolloin keisarileikkaukset olivat vaativia ja suorastaan hengenvaarallisia, hankala synnytys, jossa lapsi oli väärinpäin tai juuttui kiinni, saattoi olla kohtalokas.
Ketjusahalla autettiin lapsia maailmaan
Silloin turvauduttiin symfyseotomiaan eli lantion levittämiseksi tehtyyn häpyluun leikkaukseen. Veitsellä tehtynä operaatio oli pitkällinen ja hankala, mutta ketjusahalla sen sai hoidettua tehokkaammin ja potilaan kannalta inhimillisemmin.
Kirurgisesta ketjusahasta luovuttiin vähitellen 1800-luvun lopulle tultaessa, kun uudet lääketieteelliset edistysaskeleet lisäsivät naisten mahdollisuutta selviytyä keisarileikkauksesta.
Tehokas ketjusaha löysi kuitenkin tiensä metsätöihin, joissa siihen lisättiin voimakkaampi moottori niin, että saha pystyi leikkaamaan läpi paksujen puunrunkojen ja nopeutti siten metsätöitä.