Yhdysvaltalaiskeksijä Hiram Maxim esitteli vuonna 1902 ensimmäisen sarjatuotantona valmistetun aseiden äänenvaimentimen, ja hän patentoi keksintönsä vuonna 1909.
Maximin keksintö vaimensi voimakasta pamausta, joka syntyy, kun ruudin räjähtäessä syntyvät kaasut purkautuvat nopeasti.
Vaimentimessa oli pieniin kammioihin jaettu sylinteri, joka ruuvattiin aseen piipun päähän.
Kun ase laukaistiin, räjähdyskaasu puristui kammioihin ja jäähtyi. Jäähtynyt kaasu purkautui vaimentimesta hitaammin ja pienemmällä paineella, jolloin pamauskin oli vaimeampi.
Maximin keksinnöstä tuli nopeasti hyvin suosittu, ja sitä markkinoitiin etenkin metsästäjille, jotka eivät halunneet säikäyttää saalista aseensa pamahduksella.
Vaimeampi laukaus metsällä oli vain kuitenkin vain yksi äänenvaimentimen eduista. Keksintöä mainostettiin myös sillä, että vaimentimen ansiosta miehet saattoivat järjestää ampumakilpailuja vaikka sisätiloissa lastensa nukkuessa.
Toisessa maailmansodassa äänenvaimentimia käyttivät myös eri maiden tiedustelupalvelut, kuten CIA:n edeltäjä Office of Strategic Services ja Britannian tiedustelupalvelu SOE.
