Yhdysvallat harkitsi jo ensimmäisen maailmansodan aikana mahdollisuutta pudottaa sotilaita vihollislinjojen taakse, mutta suunnitelmaa ei ehditty toteuttaa ennen sodan päättymistä.
Ensimmäisenä laskuvarjojääkäreitä käytti sota-aikana Saksa. Ajatus oli Saksan ilmavoimien eli Luftwaffen komentajan Hermann Göringin. Hän oli seurannut laskuvarjosotilaiden sotaharjoitusta Neuvostoliitossa 1930-luvulla ja innostunut ajatuksesta.
Saksan ensimmäinen laskuvarjojääkäriyksikkö perustettiin vuonna 1935. Se toimi ilmavoimien alaisuudessa, eli ilmavoimat myös rekrytoi ja koulutti laskuvarjojääkärit tehtäväänsä.
Laskuvarjojääkäreitä käytettiin ensimmäistä kertaa sodassa 9. huhtikuuta 1940, kun heitä pudotettiin Tanskan miehityksen yhteydessä Aalborgiin, missä heidän tehtävänsä oli ottaa haltuun kaupungin lentokentät ja läheiset sillat.
Myöhemmin Saksa käytti laskuvarjojääkäreitä runsaasti myös Norjan, Hollannin ja Ranskan miehityksissä.
Liittoutuneista laskuvarjojoukkoja käytti ensimmäisenä Neuvostoliitto helmikuussa 1942 saksalaisten miehittämän venäläisen Vjazman kaupungin lähellä.