Ensimmäinen ihminen, joka kirjallisten tietojen mukaan hyppäsi laskuvarjolla, oli ranskalainen Louis-Sébastien Lenormand.
Hän halusi kehittää uudenlaisen varjon, jonka avulla voitaisiin pelastaa ihmisiä palavista taloista, ja hän teki kokeita muun muassa hyppimällä puista eräänlaisen vahvistetun sateenvarjon kanssa. 26. joulukuuta 1783 hän rohkeni jo hypätä Montpellierin observatorion tornista, sillä kertaa turvanaan yli neljän metrin laajuinen varjokangas, jonka turvin hän laskeutui suuren yleisön eteen.
Muutama vuosi myöhemmin toinen ranskalainen, André-Jacques Garnerin, kehitti laskuvarjoa yhä pidemmälle.
Hän pudottautui 22. lokakuuta 1797 Pariisin yllä leijuvasta kuumailmapallosta.
André-Jacques Garnerin pudottautui noin kilometristä vuonna 1797.
Hän oli ripustanut kuumailmapallon alle seitsemän metriä leveän laskuvarjon, jonka alla oli kori, ja kun pallo oli nostanut hänet korissa noin tuhannen metrin korkeuteen, hän katkaisi ripustusköyden palloon.
Kori laskeutui varjon varassa heilahdellen voimakkaasti ja rysähti maahan, mutta Garnerin selvisi hengissä.
Vuotta myöhemmin poliisi kielsi Garnerinia ottamasta naista mukaan kuumailmapalloon, koska naiskehon ei uskottu kestävän korkeaa ilmanalaa.
Sisäministeri kumosi kiellon, ja lento toteutettiin – ja nainen kesti sen hyvin.
Vuonna 1799 Garnerinin vaimon laskeutui ensimmäisenä naisena laskuvarjolla maahan.