Uskonpuhdistus, valistusaika, edistysaskeleet luonnontieteessä sekä teollinen vallankumous olisivat hyvinkin saattaneet jäädä toteutumatta ilman Johannes Gutenbergin keksimää painokonetta.
Gutenberg syntyi vuoden 1400 tienoilla. Hänen elämästään ei tiedetä paljonkaan ennen vuotta 1438, jolloin hänen nimensä mainitaan velkariitaa koskevissa asiakirjoissa.
Gutenberg oli lainannut useilta sijoittajilta suuria summia rahaa pomminvarmaan hankkeeseen: Aachenin kaupungissa pidettiin joka vuosi suosittu pyhäinjäännösten näyttely. Gutenberg aikoi valmistaa ja myydä Aacheniin tuleville tuhansille pyhiinvaeltajille peilejä, joiden hän uskoi vangitsevan pyhäinjäännöksistä säteilevän valon. Hanke meni kuitenkin myttyyn, sillä näyttely jouduttiin perumaan ruton vuoksi.
Velkojat ahdistelivat
Yhtäkkiä Gutenbergilla oli vaivoinaan tuhansia arvottomia peilejä ja joukko vihaisia velkojia. Hän yritti tyynnyttää velkojiaan lupaamalla näille osuuden ”salaisessa hankkeessa”, jonka parissa hän tuolloin työskenteli. Monet historioitsijat uskovat Gutenbergin tarkoittaneen salaisella hankkeella kehitteillä ollutta painokonettaan.
Mullistava keksintö
Kokeiltuaan useita erilaisia vaihtoehtoja Gutenberg päätyi ratkaisuun, johon hän otti todennäköisesti mallia Reininlaakson viinitarhojen rypälepuristimista. Hänellä ei kuitenkaan ollut rahaa toteuttaa suunnitelmia yksin, ja vuonna 1449 hän sai liikekumppanikseen varakkaan Johann Fustin.
Ennen Gutenbergin painokonetta kirjat valmistettiin käsityönä – joko käsin kopioimalla tai käsin kaiverrettujen puisten painolevyjen avulla. Työ oli erittäin työlästä ja hidasta, minkä vuoksi kirjat olivat hyvin kalliita ja vain kirkolla ja rikkaimmilla mahtimiehillä oli niihin varaa.
Gutenbergin painokone poikkesi puulevykirjapainoista siten, että siinä käytettiin kaiverrettujen puulevyjen sijasta metallisia irtokirjasimia. Kirjanpainajan ei enää tarvinnut kaivertaa joka sivua varten uutta painolevyä, sillä sivut ladottiin irtokirjasimista, joita voitiin käyttää yhä uudelleen. Tämä nopeutti painotyötä huomattavasti ja myös alensi kirjojen hintaa.
Gutenbergin kirjapainon ensimmäisiä asiakkaita oli katolinen kirkko, joka painatti siellä asiakirjojaan. Ironista kyllä, kirjapainotaito vaikutti myöhemmin ratkaisevasti uskonpuhdistuksen leviämiseen ja katolisen kirkon mahdin heikkenemiseen.
Kirkon valta väheni
Gutenbergin painokoneen ansiosta kirjoja voitiin alkaa valmistaa sarjatuotantona.
Jo 1500-luvun alussa noin 40 000:ta eri teosta oli painettu yhteensä noin 10 miljoonaa kappaletta, kun aikaisemmin yhden ainoan kirjan kopioiminen käsin saattoi viedä jopa kolme vuotta.
Kirjojen yleistymisen myötä uudet ajatukset ja keksinnöt levisivät vauhdilla ympäri Eurooppaa. Kirkon ja hallitsijoiden oli yhä vaikeampi estää ”kerettiläisiä” luonnontieteellisiä havaintoja leviämästä tai vaientaa kirkon, paavin ja hallitsijoiden valtaa arvostelevia soraääniä.
Esimerkiksi uskonpuhdistusta olisi tuskin koskaan tapahtunut, mikäli kirjapainotaito ei olisi mahdollistanut Martti Lutherin ajatusten levittämistä nopeasti ja laajalle.
Gutenberg kuoli köyhänä
Gutenbergin painotuotteista kuuluisimpia ovat hänen Raamattunsa, joita hän painoi vuosina 1453–1455. Niiden tekstien painamiseen käytettiin 290:tä erilaista irtokirjasinta, mutta niiden kauniit ja värikkäät koristelut maalattiin yhä käsin.
Gutenbergin lähes 1 300-sivuisesta Raamatusta otettiin noin 180 kappaleen painos, josta vain 21 kappaletta on säilynyt kokonaisuudessaan nykypäiviin. Gutenbergin Raamatut ovat nykyään maailman kalleimpia kirjoja, ja niiden huutokauppahinnaksi on arvioitu noin 27 miljoonaa euroa.
Gutenberg ei kuitenkaan koskaan vaurastunut Raamatuillaan. Hän ajautui vararikkoon vuonna 1455 ja joutui myymään kirjapainonsa liikekumppanilleen Johann Fustille. Lopulta hän vetäytyi kokonaan kirjapainoalalta ja eli loppuelämänsä Mainzin arkkipiispan myöntämällä pienellä eläkkeellä. Hän kuoli vuonna 1468.