Englantilaisen tarinan mukaan pappi Alexander Nowell keksi pullo-oluen sattumalta 1500-luvun puolivälissä.
Hän kaatoi olutta pulloon kalareissua varten mutta unohti pullon ruohikkoon ja löysi sen vasta useita päiviä myöhemmin.
Historioitsija Thomas Fullerin mukaan pullo pamahti kuin kivääri, kun Nowell avasi sen.
Olut oli jatkanut käymistä pullossa, minkä seurauksena pulloon oli muodostunut hiilidioksidia ja painetta.
Fuller kirjoitti tarinansa vasta vuonna 1662 eli noin sata vuotta tapauksen jälkeen, joten se voi hyvinkin olla sepitettä.
Olutpullot ovat peräisin 1600-luvun Englannista
Varhaisimmat maininnat olutpulloista ovat peräisin Englannista. Runoilija Gervase Markham ohjeisti perheenemäntiä vuonna 1615:
”Kaatakaa itse pantu ale pyöreisiin pulloihin, joissa on pieni suuaukko, sulkekaa pullot korkilla ja säilyttäkää niitä viileässä kellarissa pystyssä kaulaansa asti hiekassa”.
Lisäksi Markham kehotti varmistamaan, että korkki oli tiukasti kiinni, koska muuten se saattoi poksahtaa irti, ja vaarana oli, että pulloon pääsi ilmaa, joka saattoi pilata oluen.
1600-luvun suupuhalletut olutpullot olivat hyvin ohutta lasia, ja ne olivat siksi hyvin hauraita.
Jos pullojen sisältö altistui valolle tai lämmölle, oluen käyminen jatkui ja pullo saattoi särkyä tai se aukesi pamahtaen, kuten Fullerin tarinassa.
Olutpulloja alettiin valmistaa teollisesti
Olutpullojen teollinen valmistus alkoi vuonna 1847, mutta ensimmäiseen maailmansotaan asti Euroopassa juotiin silti lähinnä tynnyriolutta.
