Vuonna 1804 saksalaissyntyinen keksijä Friedrich Winzer sai patentin kaasuvalaisimelleen ja alkoi markkinoida kaasulamppuja Lontoon katuvalaistukseen öljylamppujen sijaan.
Hän vaihtoi nimensä englantilaisemmalta kalskahtavaksi Frederick Winsoriksi ja mainosti muun muassa lentolehtisissä kaasuvaloa parannuskeinoksi esimerkiksi astmaan ja kasvien hidaskasvuisuuteen.
Kaasuvalolla oli myös vastustajansa. He pilkkasivat Winsorin keksintöä humpuukiksi ja väittivät, että kaasulamput olivat räjähdysherkkiä ja vaarallisia paitsi terveydelle myös siveellisyydelle ja kuningashuoneelle.
Keksijä Frederic Winsoria pidetään kaasuvalaistuksen pioneerina.
Jotkut papit varoittivat, että kaasu oli lähtöisin paholaisesta.
Yleinen mielipide kuitenkin muuttui, sillä onnettomuuksia sattui vain vähän. Myös kuningas Yrjö III suhtautui kaasuvaloon suopeasti.
Winsorin yritys sai vuonna 1812 luvan toimittaa kaasua katulamppuihin. Vuonna 1823 Lontoon kaduilla oli 40 000 kaasulamppua.