Kaasulaitokset tuottivat valtavasti myrkyllistä tervaa
Napsautettava piirros: Tervaa syntyi kaasunvalmistuksen sivutuotteena, ja sillä oli enemmän käyttömahdollisuuksia kuin alun perin luultiin.
Jo muutama vuosi ensimmäisen tervapohjaisen pigmentin keksimisen jälkeen Euroopan jokien varsilla kohosi useita valtavia väriainetehtaita.
Lontoon ensimmäinen kaasulaitos avattiin vuonna 1810. Se tuotti kuumennetusta kivihiilestä kaasua, joka johdettiin kuluttajien koteihin putkia pitkin. Prosessin sivutuotteena syntyi tervaa.
Kun siirrät hiiren punaisten pisteiden päälle, pääset lukemaan, miten tervaa syntyi kaasulaitoksessa.
Terva sisälsi monia arvokkaita kemikaaleja
Violetin värin keksiminen käynnisti kemian kulta-ajan ja rohkaisi kemistejä tutkimaan tervan monia ominaisuuksia.
William Henry Perkin keksi keinotekoisen violetin värin epäonnistuneen kokeen seurauksena keväällä 1856. Hänen merkittävin ansionsa oli kuitenkin se, että hän jatkoi koetta sen sijaan että olisi vain unohtanut sen.
Lue lisää William Henry Perkinin elämästä ja hänen keksimästään keinotekoisesta väriaineesta, joka valloitti maailman ja avasi teollisuudelle uusia uria.
Perkinin esimerkki rohkaisi monia kemistejä tutkimaan tervaa, ja seuraavien 50 vuoden aikana kemian tutkimus edistyikin nopeasti.
1. Väriteollisuuden kemistit kehittivät tervasta 2 000 keinotekoista väriainetta. Niitä voitiin kankaiden värjäämisen lisäksi käyttää painoteollisuudessa, maaleissa, kosmetiikassa sekä elintarviketeollisuudessa.
2. Saksalainen Paul Ehrlich käytti arsfenamiini-nimistä arseeniyhdistettä kupan hoidossa. Se oli ensimmäinen esimerkki kemoterapiasta.
3. Tervayhdisteitä on myös kumissa ja rakettipolttoaineessa.
4. Kun Constantin Fahlberg nuolaisi kokeessa töhriintynyttä sormeaan, hän huomasi sen maistuvan makealta. Niin syntyi makeutusaine sakariini.
Farkkujen sininen väri on peräisin tervasta
Indigonsininen oli jo antiikin aikaan yksi halutuimmista väreistä. Sitä saatiin indigokasvista (Indigofera tinctoria), jota britit alkoivat viljellä 1800-luvulla Intiassa.
Sadat indigotehtaat joutuivat lopettamaan toimintansa, kun saksalainen BASF alkoi vuonna 1897 valmistaa indigonsinistä teollisesti tervasta. Jotkut silti myös hyötyivät BASFin keksinnöstä: esimerkiksi vaatetehtailija Levi Straussin edulliset indigonsiniset työhousut saavuttivat suosiota.