Isopyöräinen: vauhtia ja vaarallisia tilanteita
Vuoden 1869 tienoilla teille ilmestyivät isopyöräiset polkupyörät, joiden takarengas oli pieni mutta eturenkaan halkaisija saattoi olla jopa 1,5 metriä. Suuri rengas lisäsi vauhtia, mutta toisaalta pyöräilijä joutui istumaan hyvin korkealla. Moni uskalikko lensikin kaaressa tangon yli tai kaatui jo yrittäessään kiivetä satulaan.
Isopyöräinen oli nopea mutta saattoi aiheuttaa vaaratilanteita.
Isopyöräisen keksijä: Kisat olivat mainosta
Kansainvälinen pyöräilyhistorian konferenssi ICHC päätti hiljattain, että kunnia isopyöräisen polkupyörän keksimisestä kuuluu ranskalaiselle Eugène Meyerille. Ehdolla oli myös britti James Starley, joka niin ikään kehitti samantyyppisen polkupyörän.
Meyer voitti kilvan siksi, että hän patentoi vuonna 1869 keksimänsä suuren renkaan, jossa oli puupinnojen sijaan metalliset pinnat. Meyer ryhtyi kilpapyöräilijäksi mainostaakseen kulkupeliään, jonka suuren eturenkaan ansiosta hän päihitti kilpailijansa nopeudessa.
Antiikkipyörällä maapallon ympäri
Britti Thomas Stevens pyöräili 1880-luvulla ensimmäisenä maapallon ympäri isopyöräisellä polkupyörällä. Hänen maanmiehensä Joff Summerfield tekee saman jo toistamiseen.
Isopyöräinen lukuina*
- Eturenkaan halkaisija (maks.): 1,5 m
- Takarenkaan halkaisija (maks.): 0,45 m
- Huippunopeus: 28 km/h
- Paino (ontto runko): 11 kg
- Paino (umpirunko): 50 kg
- Luvut perustuvat 1800-luvun pyörämalleihin.