1950-luvun Yhdysvalloissa ydinenergian mahdollisuuksia pidettiin rajattomina. Suhtautuminen uuteen teknologiaan sai lähes fanaattisia piirteitä, ja huuma ulottui niin rakennusalaan kuin viihteeseenkin.
Kokosimme atomihuumasta neljän kohdan kuvaesityksen, josta saa hyvän käsityksen siitä, miten kauas olemme tulleet sodanjälkeisen ajan iloisesta optimismista.
1. Radioaktiivisuutta lapsille
Myös leikkikaluvalmistajat lähtivät mukaan atomihuumaan, ja etenkin pojille markkinoitiin atomiaiheisia leluja.
Lapsiystävällinen atomi
Sarjakuvat, kuten ”Andyn atomiseikkailut”, opettivat lapsille, ettei ydinvoima ollut lainkaan niin vaarallista kuin jotkut väittivät.
Uraani on kivaa
Leikkikalusetti ”Atomic Energy Lab” oli todennäköisesti maailman vaarallisin lelu. Se sisälsi tarvikkeet minikokoiseen ydinreaktoriin, jossa käytettiin radioaktiivista uraania.
2. Koeräjäytyksiä turisteille
Armeijan ydinkokeet olivat suosittuja yleisötapahtumia, ja tuhannet amerikkalaiset matkasivat Nevadaan seuraamaan niitä.
”Näe oikeiden atomien räjähtävän kappaleiksi!”
Linja-autot kuljettivat kansalaisia Nevadan autiomaahan seuraamaan armeijan ydinkokeita paikan päällä. Tiedemiesten uusimpia saavutuksia pääsi todistamaan kolmella dollarilla.
Päättäjätkin paikalla
Tiedeväki ja poliitikot saivat seurata koeräjäytyksiä aitiopaikalta.
Sienipilvi valloitti showbisneksen
Las Vegas sijaitsi melko lähellä Nevadan ydinkoealuetta, ja kasinokaupunki lähti innolla mukaan atomihuumaan. Kasinojen tanssityttöjen joukosta valittiin vuosittain ”Miss Atomipommi”.
3. Yhteiskunta astuu atomiaikaan
1950-luvulla Yhdysvalloissa uskottiin, että useimmat koneet ja laitteet autoista jääkaappeihin toimisivat tulevaisuudessa ydinvoimalla.
Tuottavaa tuhoa
Ydinkokeilla oli muitakin kuin sotilaallisia tavoitteita. Niillä pyrittiin todistamaan, että koko yhteiskunta hyötyi ydintutkimuksesta.
Atomienergia lähti kiertueelle
Siviiliväestö sai tutustua atomienergian tarjoamiin mahdollisuuksiin maata kiertävissä ”Rauhan atomit”-busseissa.
Atomipommit tienraivaajina
Poliitikot halusivat käyttää ydinpommeja suurten rakennusurakoiden yhteydessä satama-altaiden ja vuorten raivaamiseen, mutta ajatus jäi testien asteelle. Valtavat pommikuopat todistavat yhä testeistä.
Ydinreaktori pellin alla
Atomiautot olivat monien autovalmistajien haaveuni, ja niiden uskottiin voivan kulkea jopa 8 000 kilometriä yhdellä ainoalla ”latauksella”. Ydinkäyttöiset autot jäivät kuitenkin haaveeksi, sillä tutkijat eivät pystyneet kehittämään tarpeeksi pieniä reaktoreita.
4. Ydinsota – ei mitään hätää!
Viranomaiset väittivät kansalle, että hyvin varustautumalla ydinsodasta saattoi selvitä helposti elossa.
Lasten suojautumislaulu
Bert-kilpikonna opetti lapsia suojautumaan atomipommilta. Sen tunnussävelmää myytiin äänilevyillä.
Pulpetti suojasi räjähdykseltä
Opetuselokuvat ja harjoitukset uskottelivat lapsille, että pöydän tai jonkin muun huonekalun alla he olivat turvassa atomipommin räjähdykseltä.
Bunkkeri kotipihaan
Hallitus kannusti kansalaisia rakentamaan pihalleen maanalaisia pommisuojia ja varaamaan niihin ruokaa pariksi viikoksi. Sen jälkeen radioaktiivinen laskeuma olisi ehtinyt haihtua pois ja ulkona olisi taas turvallista.
Siivu sienipilveä
Armeija juhli operaatio Crossroadsiksi kutsutun ydinkokeen onnistumista suurella sienipilvikakulla. Radioaktiivisen säteilyn vaaroista vaiettiin visusti.