Ennen vanhaan hammaslääkäri ei voinut tehdä muuta kuin vetää kipeän hampaan pois – ilman puudutusta.

Hampaiden hoidon historiaa

Vanhimmat hammas­lääketieteeseen liittyvät arkeologiset löydöt ovat Intiasta 9 000 vuoden takaa. Nykyaikaisen hammashoidon perusta luotiin vasta 1800-luvulla, kun keksittiin puudutus, mekaaninen ­pora ja elohopean käyttö paikka-aineena.

tiistai 9. huhtikuuta 2013 teksti Morten Thomsen

Hampaita porattiin jo 9 000 vuotta sitten

Sähköinen pora 1875: Arkeologisten löytöjen perusteella ihminen on porannut hampaita jo 9 000 vuotta sitten Indusjoen laaksossa. 1870-luvulla yhdys­valtalainen hammaslääkäri ja keksijä George F. Green alkoi kehittää mekaanista poraa. Ensin sen käyttövoimana oli paineilma, mutta koska laite aiheutti tulipalovaaran, hän kehitti sähköporan, jolle hän sai patentin vuonna 1875.

Seuraavilla sivuilla kerrotaan muun muassa hammasharjan keksimisestä ja siitä, miten roomalaiset tekivät hammastahnaa jauhetuista luista.

Proteesi eläinten hampaista

Etruskit tekivät hammasproteeseja eläinten hampaista, mutta posliinihampaat keksittiin vasta 1771.

Posliinhampaat: 1771

Muinaiset egyptiläiset valmistivat siltaproteeseja kiinnittämällä ihmishampaita kultalankaan.

Etruskit, jotka hallitsivat pohjoista Italiaa Rooman valtakuntaa edeltävällä ajalla, yrittivät ensimmäisinä korvata menetettyä purukalustoa muilla kuin ihmis­hampailla, kun he noin 700 eaa. alkoivat valmistaa teko­hampaita eläinten hampaista.

1500-luvun Japanissa tekohampaita tehtiin puusta. Ne kuluivat helposti, mutta ne oli helppo vaihtaa uusiin. Ensim­mäiset posliiniset tekohampaat valmistettiin vasta vuonna 1771.

Hammasharja syntyi vankilassa

Addisin yritys toimii yhä, nykyisin nimellä Wisdom Toothbrushes.

Hammasharja: 1780

Vuonna 1770 häiriköinnistä vankilaan tuomittu britti William Addis piti ajan tavan mukaan hampaansa puhtaana hieromalla niitä suolalla ja noella. Hän alkoi kuitenkin pohtia parempaa tapaa ja otti aterialta talteen eläimen luun. Hän porasi siihen reikiä, joihin hän kiinnitti harjaksia, ja kehitti näin hammasharjan.

Vapauduttuaan Addis perusti ensimmäisen hammasharjoja valmistavan yrityksen.

Arvokkaita paikkoja hampaisiin

Kulta oli oivallinen mutta kallis paikkamateriaali.

Amalgaami: 1830-luku

Kivikaudesta asti ihminen on yrittänyt paikata reikiintyneitä hampaita esimerkiksi mehiläis­vahalla, asbestilla, tinalla ja lyijyllä, jotka ovat riittävän pehmeitä painettavaksi paikoilleen.

Kulta osoittautui oivalliseksi paikkamate­riaaliksi, mutta se oli varsin kallista, ja paljon halvempi ratkaisu oli 1830-luvulla Ranskassa kehitetty amalgaami. Se oli puoleksi elo­hopeaa ja puoleksi hopean, tinan ja kuparin seosta. Muovipaikkojen käyttö yleistyi maailmalla vähitellen 1960-luvulta alkaen.

Tuolistaan lääkäri tunnetaan

1800-luvulla hampaiden hoitoa varten kehitettiin erityistuoleja.

Hammas­lääkärintuoli: 1831

Hammaslääkärin vastaanotolla käytettiin aluksi aivan tavallisia huonekaluja, ja vauraat asiakkaat istutettiinkin hammaslää­kärissä yleensä runsaasti koristeltuun, pehmeään noja­tuoliin. Vuonna 1831
britti James Snell rakensi ensimmäisen hammas­lääkärintuolin, jossa potilas kallistettiin taaksepäin.

Yhdysvaltalainen John Naughton keksi kuitenkin vasta vuonna 1958 nyky­aikaisen hammaslääkärintuolin, jonka korkeutta voitiin säätää hydraulisen pumpun avulla.

Kaasu vei kivun

Kivunlievityksessä käytettiin aiemmin eetteriä, mutta se oli erittäin tulenarkaa.

Ilokaasu: 1844

Hammaslääkärin hoidot ovat olleet kivuliaita viime vuosisadoille asti, sillä hammaslääkärit alkoivat tutkia puudutus­aineiden käyttömahdollisuuksia vasta 1800-luvulla.

Yhdysvaltalainen Horace Wells keksi, että typpioksiduulia eli ilokaasua voisi käyttää kivunlievitykseen. Hän sai idean nähtyään miehen ilakoivan varietee-esityksessä typpioksi­duulin vaikutuksesta
ja satuttavan jalkansa tuntematta silti lainkaan kipua.

Hammastahnaa tehtiin murskatuista luista

Hammastahnoissa käytettiin muun muassa saippuaa, posliinia ja betelpähkinää.

Fluorihammastahna: 1950-luku

Muinaiset kreikkalaiset hieroivat keksimäänsä hammastahnaa hampaisiin kankaalla tai sormilla jo ennen ajanlaskumme alkua, ja roomalaiset kiillottivat purukalustoaan muun muassa luujauholla.

Hammastahnan käyttö yleistyi hammasharjan myötä 1800-luvulla, mutta siitä tuli terveyden kannalta merkittävää vasta, kun siihen alettiin lisätä fluoria 1950-luvulla.

Ehkä sinua kiinnostaa...