Tohtori Joseph-Ignace Guillotin asteli Ranskan kansalliskokouksen puhujapönttöön 10. lokakuuta 1789.
Kansalliskokous oli hallinut maata siitä lähtien, kun vallankumous oli puhjennut muutamaa kuukautta aikaisemmin.
Guillotin oli kokouksen kunnioitettu jäsen ja osallistui mieluusti yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuutta koskevaan keskusteluun. Nyt hänen aiheenaan oli kuolemantuomion uudistaminen.
”Rikolliset mestataan. Sen tulee tapahtua yksinomaan yksinkertaisen kojeen avulla, joka irrottaa pään ruumiista kivuttomasti”, tohtori julisti.
Ehdotuksestaan huolimatta Guillotin oli kuolemantuomion kiivas vastustaja: hänen mielestään kuolemantuomio kuului pimeälle keskiajalle.
Hän toivoikin, että ehdotus nopeasta ja kivuttomasta kuolemasta johtaisi vähitellen kuolemantuomion täydelliseen lakkauttamiseen.
Toisaalta hän toivoi myös, että hänen keksintönsä lisäisi yhteiskunnan tasa-arvoisuutta – myös kuolemaantuomittujen keskuudessa.
Varakkaat perheet lahjoivat usein pyövelin, jotta tämä varmistaisi nopean kuoleman, kun taas köyhät rikolliset joko hirtettiin tai mestattiin tylsäteräisillä kirveillä, joita käyttivät kokemattomat pyövelit.
Guillotin kuulutti mekaanisen mestauksen oikeudenmukaisuutta niin puhujapöntössä kuin monissa artikkeleissaankin.
Ranskan tasa-arvoistuessa ihmiset arvostaisivat aiempaa enemmän oikeuksiaan ja kasvaisivat sitä kautta aiempaa vastuullisemmiksi kansalaisiksi, Guillotin uskoi.
Hänen ehdotuksensa saavutti suuren suosion. Ranska oli suurten muutosten kourissa, ja kansalaiset kyseenalaistivat vanhat käytännöt ja säännöt myös teloitusten osalta.
Vallankumouksen vanavedessä, kuninkaan ja kirkon vallan murruttua, ranskalaiset arvostivat nyt ennen kaikkea tervettä järkeä ja ihmisoikeuksia.