Sähkökynä kirjoitti ihoon
Yksi maailman kuuluisimmista keksijöistä, yhdysvaltalainen Thomas Alva Edison, ei osannut aavistaakaan, mihin hänen vuonna 1876 patentoimaansa sähkökynää käytettäisiin. Hän oli mielestään suunnitellut vain kynän, jolla voitaisiin tuottaa kopioita käsinkirjoitetuista teksteistä.
New Yorkissa Samuel O’Reilly -niminen mies tajusi Edisonin keksinnön mahdollisuudet. O’Reilly, joka oli tunnettu tatuointitaiteilija, poikkesi sattumalta Edisonin kynää kaupittelevaan liikkeeseen, jossa hänelle esiteltiin keksintöä.
Idea alkoi kyteä hänen mielessään. Vuonna 1891 O’Reilly jätti patenttihakemuksen Edisonin kynään perustuvasta maailman ensimmäisestä sähköisestä tatuointikoneesta.
Uusi laite mullisti tatuointialan.
Se korvasi nopeasti perinteiset tatuointimenetelmät, joissa iho raaputettiin rikki tai siihen pisteltiin käsin reikiä ja sitten iskostettiin väri ihoon.
Liian ärjy saippua naisille
Lysol on helposti syttyvää, eikä sitä saa nykyisin levittää iholle.
Mitä teki yhtiö, kun viranomaiset kielsivät sitä myymästä ”lääketieteellistä” intiimisaippuaa, jota oli yli 30 vuotta markkinoitu naisten seksielämän pelastuksena?
Lysol ei epäröinyt vaan keksi heti sille uuden käyttötarkoituksen: se alkoi mainostaa nimeään kantavaa saippuaa tehokkaana puhdistusaineena vaihtamatta edes sen nimeä. Siihen se sopikin paremmin, sillä sen pääraaka-aine oli ärjy desinfiointiaine, jolla oli alun perin torjuttu koleraa.
Piirakkavuoasta liitokiekoksi
1800-luvun lopulla muutama yhdysvaltalainen yliopisto-opiskelija keksi, että Frisbie Pie Companyn piirakkavuoat sopivat hyvin heittelyyn.
Pian hopeanväristen peltivuokien lennättämisestä tuli suosittua ajanvietettä. Leikkikaluja valmistava Wham-O alkoi valmistaa omia versioitaan vuonna 1957.
Liitokiekot valmistettiin pellin sijaan muovista, ja ne saivat nimen Frisbee, joka kuulosti samalta kuin piirakkavuokien alkuperäisen valmistajan nimi.
Muovailuvaha pelasti yhtiön
Tapetinpuhdistusmassaa Yhdysvalloissa valmistanutta Kutol-yhtiötä uhkasi konkurssi, sillä tuote ei myynyt. Kun keksittiin, että lapsista oli hauska leikkiä massalla, syntyi uusi tuote: muovailuvaha.
Hellalle unohtunut pata siivitti maailmanmaineeseen
Syvästi uskovaiset yhdysvaltalaiset John Harvey ja Will Keith Kellogg pitivät itsetyydytystä suurena syntinä.
He uskoivat, että terveellinen ja yksinkertainen ruoka hillitsisi himoja, ja kehittivät sitä varten kuitupitoisia, kasvispohjaisia aamiaistuotteita.
Eräänä päivänä vuonna 1894 heidän vehnätaikinansa kiehui liikaa, ja kun taikinaa sen jälkeen yritettiin kaulia ohuksi kekseiksi, se murenikin hiutaleiksi. Will Keith keitti tästä innostuneena kokeeksi myös maissia maltaan, suolan ja sokerin kanssa, jolloin syntyivät nykyään tunnetut maissihiutaleet.
Särkylääke valloitti maailman
Coca-Colaa myydään jo yli 200 maassa.
Apteekkari John Stith Pemberton työskenteli innokkaasti alkeellisessa laboratoriossaan Atlantassa kehittääkseen yleislääkkeen kaiken maailman vaivoihin.
Suuri läpimurto koitti vuonna 1885, kun Pemberton sekoitti kolmijalkaisessa messinkipadassa salaisen sekoituksen nimeltä ”Merchandise 7X”.
Se oli maukasta siirappia, jonka Pemberton uskoi lievittävän kovaa päänsärkyä.
Saadakseen tuotteensa myyntiin Pemberton kääntyi seuraavana vuonna Jacobs’ Pharmacy -nimisen apteekin puoleen. Apteekki omisti soodavesikoneen, ja pian siellä hoksattiin, että lääke olisi helpompi nauttia, jos mikstuuraan sekoitettaisiin vähän vettä ja hiilidioksidia.
Näin syntyi tunnettu virvoitusjuoma, Coca-Cola. Vuonna 1886 Jacobs’ Pharmacy myi 13 lasillista Coca-Colaa päivässä. Sen jälkeen menekki kasvoi nopeasti, ja nykyisin se on maailman suosituin virvoitusjuoma.
Superliima on sodan peruja
Harry Cooverin yritys kehittää juoksevasta akryylistä kiikaritähtäimiä toisen maailmansodan aikana epäonnistui, sillä aine oli liian tahmeaa.
Vasta vuonna 1951 Coover keksi, että hänen testaamaansa ainetta pystyi käyttämään tehokkaana liimana. Hän liimasi kokeeksi kaksi kameran linssiä yhteen ja pyysi kahta teknikkoa erottamaan ne toisistaan, mikä osoittautui mahdottomaksi.
Seuraavina vuosina Coover vielä paranteli keksintöään, ja lopulta vuonna 1958 uutta ”superliimaa” alettiin myydä Yhdysvalloissa.
Eristeteipistä tuli joka kodin hyödyke
Ilmastointiteippi kehitettiin Yhdysvalloissa armeijalle vuonna 1942. Tarkoituksena oli saada aikaan vahva liimanauha, jolla aselaatikot voitaisiin tiivistää vesitiiviiksi.
Sille keksittiin kuitenkin pian monia muitakin käyttötarkoituksia: sillä voitiin korjata esimerkiksi aseita sekä lentokoneita ja muita kulkuneuvoja.
Leikkikalu suojeli sotalaivan laitteita
Jamesin naapuruston lapset pääsivät testaamaan Slinkyä ensimmäisinä.
Insinööri Richard T. James kehitteli toisen maailmansodan aikana kierrejousia, joilla suojattiin ja tuettiin sotalaivoilla herkkiä instrumentteja.
Kun hän sitten kerran vahingossa kaatoi jousen työpöydällään ja se tipahti lattialle, hän sai idean uudesta leikkikalusta.
Vuonna 1947 Slinky-nimen saanut jousipötkö oli jo Yhdysvaltojen suosituin leikkikalu, ja James tienasi sillä omaisuuksia.
Happomatkalle erehdyksessä
Sveitsiläinen kemisti Albert Hofmann yritti oikeastaan keksiä migreenilääkkeen.
Sen sijaan hän sai aikaan aineen, joka räjäytti ihmisten tajunnan väreillä ja oudoilla kuvioilla. Aine sai tunnettuutta vasta 1960-luvulla, vaikka Hofmann oli aloittanut sen kehittämisen jo vuonna 1938.
Aine ei kuitenkaan vaikuttanut päänsärkyyn toivotulla tavalla, ja Hofmann hylkäsikin sen kehittelyn hyödyttömänä. Vuonna 1943 hän tuli kuitenkin vahingossa nielaisseeksi epäonnistuneen päänsärkylääkkeensä.
”Näin loppumattomana virtana upeita kuvia, joissa oli outoja muotoja ja kaleidoskooppimaista värileikkiä”, Hofmann kuvaili maailman ensimmäistä happotrippiä.
Jossain vaiheessa hallusinaatiot voimistuivat niin, että Hofmann luuli olevansa demonin riivaama ja että itse Albert Einstein ajoi häntä takaa keittiöveitsen kanssa.
Vaikka aine aiheutti harhoja, Hofmann luonnehti keksintöään myöhemmin ”sielun lääkkeeksi”. Hän oli vakuuttunut siitä, että LSD:stä olisi hyötyä psykoanalyysissa.
Mikroaallot levisivät koteihin
Vuonna 1945 insinööri Percy Spencer työskenteli yhdysvaltalaiselle Raytheon-elektroniikkayritykselle, jonka pääasiallinen asiakas oli puolustusvoimat. Yritys valmisti tutkajärjestelmiä, jotka lähettivät mikroaaltoja 2,5 gigahertsin taajuudella.
Eräänä päivänä kävellessään yhden yrityksen tutkajärjestelmän ohi Spencer huomasi, että hänen taskussaan ollut suklaalevy alkoi sulaa.
Spencerin uteliaisuus heräsi. Hän alkoi tutkia asiaa ja sai selville, että vesi, rasva ja hiilihydraatit reagoivat noin 2,5 gigahertsin mikroaaltoihin.
Spencer alkoi tehdä mikroaalloilla määrätietoisesti kokeita, kunnes hän oli varma ilmiöstä. Raytheonissa kehitettiin havainnon pohjalta ensimmäinen mikroaaltouuni ja patentoitiin keksintö.
Vesijäähdytteinen RadaRange-malli painoi 340 kiloa ja oli 1,7 metriä korkea. Aluksi sitä käytettiinkin vain laitoskeittiöissä.
Vikaan menneellä kokeella nostattava tulos
Viagra voi auttaa myös eturauhassyövän hoidossa.
Vuodesta 1998 pieni sininen pilleri on tehnyt ihmeitä makuuhuoneissa.
Viagraa ei kuitenkaan alun perin suinkaan tarkoitettu potenssilääkkeeksi, vaan lääkkeen kehittänyt yritys, Pfizer, oli etsimässä uutta verenpainelääkettä. Kliinisissä testeissä Viagran sisältämä sildenafiili-lääkeaine ei toiminut toivotulla tavalla, mutta sen sijaan sillä havaittiin sivuvaikutus: se paransi erektiokykyä.
Pfizer patentoikin Viagran vuonna 1996 erektio-ongelmien hoitoon tarkoitettuna lääkkeenä.
Kaksi vuotta myöhemmin sinisiä pillereitä alettiin myydä potenssilääkkeenä. Viagrasta tuli nopeasti suosittua. Sitä myydään maailmanlaajuisesti lähes 2 miljardilla eurolla vuodessa.
Ydinpommista pyöränketjuhin
Yhdysvaltalainen Norm Larsen alkoi vuonna 1953 kehittää ainetta, joka estäisi ydinpommien ruostumisen. Se vaati 40 koetta. Larsenin WD-40:ksi nimittämää uutta ruosteenpoistajaa käytettiin ensin vain maan ase- ja avaruusteollisuudessa, mutta vuonna 1958 sitä alettiin myydä kaupoissa esimerkiksi polkupyörän ketjujen voitelemiseen.
Elämäneliksiiristä kehittyi ruutia
Ruutia käytettiin alun perin elämää pidentävänä lääkkeenä.
Vuoden 850 tienoilla kuitenkin havaittiin, että aine turhan usein räjähti mikstuuroja sekoittelevien kasvoille, ja Kiinan armeija kiinnostuikin pian aineesta.
Vuonna 1160 kiinalaiset tuottivat jo 3,2 miljoonaa muun muassa bambuputkista rakennettua ruutiasetta vuodessa.
Kokoamisvirhe tuotti sydämentahdistimen
Vuonna 1956 yhdysvaltalainen Wilson Greatbatch kehitteli laitetta, joka kykenisi tallentamaan sydämen toimintaa.
Hän kuitenkin asensi laitteeseen yhden komponentin väärin, mikä sai laitteen sähköisten impulssien tallentamisen sijaan tuottamaan niitä.
Greatbatch kertoo tuijottaneensa laitettaan epäuskoisena, kun hän tajusi löytäneensä tavan stimuloida sydämen toimintaa. Seuraavan kahden vuoden ajan Greatbatch teki töitä keksimänsä laitteen koon pienentämiseksi, jotta se mahtuisi kehon sisään.
Ensimmäinen kokonaan kehon sisälle tuleva tahdistin asennettiin ihmiselle vuonna 1960. 77-vuotias mies eli sen kanssa 18 kuukautta. Nykyisin tahdistimia käyttävät miljoonat ihmiset maailmassa.