Kaikki pelkäsivät panssarijunaa

Nopea, tarkka ja tappava. Pian tiedät, miksi panssaroitu sotajuna oli sadan vuoden ajan pelätty ihmease, joka levitti kauhua taistelukentällä.

Panssarijunat olivat tärkeä ase sata vuotta

Kun länsirintamalla käytiin asemasotaa, itärintamaa hallitsivat panssarijunat.

© Ullstein Bild

”Viimeaikaisissa taisteluissa pahin ja kauhistuttavin vastustaja ovat olleet panssaroidut junat. Ne ovat lujatekoisia, ne liikkuvat no-peasti ja varmasti, niillä on valtava tulivoima ja ne ovat vihollistemme tärkein hyökkäysase. Jalkaväkemme on voimaton vihollisen junien edessä.”

Näin kuvasi epätoivoinen puolalais-sotilas bolševikkien pelättyjä panssarijunia Venäjän sisällissodan aikaan (1918–1920).

Venäjän keisari oli syrjäytetty vuonna 1917, ja keisaria kannattavat Itä-Euroopan armeijat kävivät katkeraa taistelua bolševikkeja vastaan Tsaritsynissa, joka sittemmin nimettiin Stalingradiksi ja tunnetaan nykyään
Volgogradina.

Kumpikin puoli oli vuorollaan voitokas, eikä ratkaisua syntynyt, mutta kaupungin puolustajat pelkäsivät yli kaiken kommunistien uutta superasetta: panssarijunia, jotka uhkasivat tuhota kaupungin maan tasalle. Bolševikit olivat itsekin selvillä panssarijunien mahdista:

”Panssarijunat taistelevat urheasti ja pelottomasti. Jos me joskus voitamme tämän taistelun, se on panssarijunien ansiota”, kirjoitti eräs puna-armeijan kenraali vuonna 1919.

Pian tiedät, miksi panssarijuna oli pelätty vastustaja maailman taistelukentillä vuodesta 1848 aina toiseen maailmansotaan.

Venäläinen panssarijuna ensimmäisessä maailmansodassa

1916: Venäjän keisari Nikolai II kehitti panssarijunasta pelätyn aseen. Bolševikit hyödynsivät sitä vallankumouksen jälkeen.

© Ullstein Bild

Britit kehittivät panssarijunia

Itävalta-Unkarin armeija oli kokeillut panssarijunia jo vuonna 1848, mutta vasta Yhdysvaltain sisällissodassa 1861–1865 niiden merkitys korostui etenkin joukkojenkuljetuksessa.

Esimerkiksi pohjoisvaltioiden kenraali Joseph Hooker pystyi kuljettamaan 22 000 sotilasta Washingtonista Tennesseehen viikossa, kun tavallisesti 1 900 kilometrin matkaan olisi kulunut kokonainen kuukausi, mikä olisi uuvuttanut sotilaat täysin.

De første pansertog.

Ensimmäiset panssarijunat olivat tavallisia junanvaunuja, jotka oli vahvistettu panssareilla ja tykeillä.

© Ullstein Bild

Junista oli kuitenkin hyötyä myös taistelussa. Vuonna 1862 etelävaltiot rakensivat ”tykkivaunun” eli alkeellisen junanvaunun, jossa oli metalliseinät ja tykki. Vaunusta tuli menestys, ja se herätti huomiota myös Euroopassa.

Panssarijunien kehitys pääsi toden teolla vauhtiin, kun britit kiinnostuivat uudesta aseesta. Britannia kävi siirtomaissaan sotaa monia järjestäytymättömiä armeijoita vastaan, ja panssarijunat sopivat täydellisesti sotaan, jossa käytiin hajanaisia taisteluja pitkien välimatkojen päässä toisistaan.

Panssarijunilla britit pystyivät kuljettamaan joukkoja ja tarvikkeita paikasta toiseen salamannopeasti ja viemään ne suoraan taistelun ytimeen. Muun muassa konekivääreillä ja hiekkasäkeillä varustetut junat toimivat tarvittaessa myös liikkuvina bunkkereina. Britit puhkaisivat sotajunien seiniin ampuma-aukkoja, joista sotilaat saattoivat ampua kapinallisia poistumatta itse junasta lainkaan.

Panssarijunien heikko kohta

Siirtomaasodissa paljastui kuitenkin myös panssarijunien perimmäinen heikkous: koska ne olivat täysin kiskojen varassa, vihollisen oli halutessaan helppo pysäyttää niiden eteneminen.

Näin kävi vuonna 1899, kun joukko buureja pysäytti Etelä-Afrikassa brittien panssarijunan rakentamalla kiskoille esteen. Buurit rakensivat nopeasti myös toisen esteen junan taakse, niin ettei se päässyt perääntymään. Sitten hyökkääjät räjäyttivät junan ja ottivat vangiksi viitisenkymmentä kauhistunutta brittisotilasta.

Briternes panstertog kunne have tovværk på.

1900: Brittien taistelujunat suojattiin luodeilta muun muassa köysiviritelmillä.

© Mary Evans

Hyökkäyksen jälkeen britit vahvistivat junia entisestään, asensivat niihin tehokkaampia aseita ja lähettivät tiedustelijoita valvomaan ratakiskoja. Parannusten ansiosta junista tuli entistä tehokkaampi ase, ja eräs brittiupseeri totesi: ”Vihollinen epäilemättä vihaa panssarijunia koko sydämestään, ja ne vaikuttavat merkittävästi joukkojen mielialaan.”

Siirtomaissa saavutetusta menestyksestä huolimatta britit eivät käyttäneet panssarijunia Euroopassa, sillä brittien mielestä ne olivat liian haavoittuvaisia kurinalaisia eurooppalaisjoukkoja vastaan. Venäläiset sen sijaan ottivat panssarijunat käyttöön ensimmäisessä maailmansodassa.

Keisarilta bolševikeille

Ensimmäinen maailmansota muuttui länsirintamalla varsin pian juoksuhaudoissa käydyksi asemasodaksi, mutta itärintaman taisteluissa venäläisten panssarijunat olivat sen sijaan elementissään. Junat olivat niin tehokkaita hyökkäyksissä ja myös suojelivat Venäjän kaupunkeja niin menestyksekkäästi, että keisari Nikolai II määräsi rakennettavaksi lisää entistä uudenaikaisempia ja tehokkaampia panssarijunia.

Den russiske jernbanekrydser blev brugt under første verdenskrig.

Venäläisissä rautatieristeilijöissä oli sekä tykkejä että konekiväärejä.

© Osprey Publishing

Keisarin hirmujunat herättivät pelkoa

Pelätyin keisari Nikolai II:n panssari-junista oli ”rautatieristeilijäksikin” kutsuttu Zaamurets, joka oli täydellinen tappokone muihin aikakauden juniin verrattuna.

Muita junia käytettiin pääasiassa joukkojen siirtoihin, mutta Zaamurets oli varustettu nimenomaan taistelua varten: siihen oli asennettu kahdeksan konekivääriä ja kaksi suurta tykkitornia, jotka pystyivät kääntymään 360 astetta.

Zaamuretsin suurin vahvuus oli, ettei se tarvinnut veturia. Taistelutilanteen vaatiessa Zaamurets voitiin irrottaa junasta, jolloin se hyökkäsi itsenäi-sesti vihollisen kimppuun.

Panssarijunassa oli myös viestintälaitteisto, merkinantolaitteet, etäisyys-mittari ja valonheittimet. Kahden 60 hevosvoiman moottorin avulla se saavutti 45 kilometrin tuntinopeuden.

Keisari kuitenkin syrjäytettiin vuonna 1917, jolloin suuri osa hänen voitokkaista junistaan joutui bolševikkien haltuun. He käyttivät junia liikkuvina iskuosastoina, jotka kävivät keisarin joukkojen jäänteiden ja vallankumousta vastustavien venäläisten kimppuun.

Panssarijunat kukistivat kaiken vastarinnan ja herättivät vastustajissa suurta pelkoa ja kunnioitusta. Kuolemaa kylvävien vaunujen mustiin nahkatakkeihin pukeutuneista veturinkuljettajistakin
tuli tarunhohtoisia sankareita.

Bolševikit huomasivat pian, että heikosti järjestäytyneiden ja puutteellisesti varustautuneiden vihollisten vastarinta murtui usein jo heidän nähdessään valtavan
teräsjunan nahka-asuisine kuljettajineen lähestyvän.

Tanks fra anden verdenskrig.

1944: Toisessa maailmansodassa panssarivaunut syrjäyttivät panssarijunat.

© Ullstein Bild

Toisen maailmansodan sytyttyä Neuvostoliitto lähti jälleen sotimaan panssarijunien voimalla. Sotien välissä junat olivat kehittyneet entisestään, mutta aika oli silti jo ajanut niiden ohitse.

Riippuvaisuus kiskoista ja huomattavasti ketterämmät panssarivaunut olivat tehneet panssarijunista tarpeettomia. Niiden osana oli jäädä sivuraiteelle.