Kesäkuun 6. päivänä 1884 siististi pukeutunut serbialaisinsinööri astui ulos laivasta, joka saapui Euroopasta New Yorkin satamaan. Puku, joka 27-vuotiaalla Nikola Teslalla oli yllään, oli hänen ainoa vaatekertansa.
Matkatavaroissaan hänellä oli vain muutamia runoja ja artikkeleita, jotka hän oli itse kirjoittanut, sekä suosituskirje keksijä Thomas Edisonille. Teslalla oli myös unelma: tarjota edullista ja luotettavaa sähköä tälle valtavalle maalle.
Tuohon aikaan New York oli aivan oikea paikka Teslan kaltaiselle miehelle. Nopeasti kasvava kaupunki, jonka laiturit täyttyivät päivittäin eurooppalaisista siirtolaisista, oli sähkön pääkaupunki. Se oli pitkälti Thomas Edisonin ansiota.
”Amerikkalainen unelma”
Edisonissa henkilöityi amerikkalainen unelma. Hän varttui vaatimattomissa olosuhteissa, eikä hänellä ollut muodollista koulutusta.
Teini-ikäisenä hän työskenteli päivät ansaitakseen elantonsa, mutta iltaisin ja öisin hän teki kokeita sähköllä ja lennättimellä.
Lopulta hän asettui New Jerseyn Menlo Parkiin ja perusti oman keksijän työpajan. 30-vuotiaana hän teki suuren läpimurtonsa. Hän esitteli fonografin, laitteen, joka voi tallentaa – ja soittaa – ääntä.
Edisonista tuli maailmankuulu
Keksintöä pidettiin silkkana taikuutena, ja Edison tuli tunnetuksi "Menlo Parkin velhona”. Sitten hän tarttui seuraavaan haasteeseen. Tähtäimessä oli hehkulamppu kaupalliseen käyttöön. Edison onnistui, ja hänestä tuli maailmankuulu.
New Yorkissa oli paljon upporikkaita rahoittajia ja yritysjohtajia. Monet heistä tajusivat, että sähkö on tulevaisuutta. New Yorkissa ei oltu skeptisiä nykyaikaa kohtaan, mikä taas oli ominaista Euroopan yläluokalle. Päinvastoin, hehkulamppu oli statussymboli, ja monet miljonäärit investoivat suuria summia asentaakseen sähkövalon toimistoihinsa ja yksityisasuntoihinsa.