Edison vastaan Tesla: Sähkön mestarit viha sivat toisiaan
Menestynyt Thomas Edison ja nuori Nikola Tesla alkoivat tutkia sähkön mahdollisuuksia yhdessä. Mutta kilpailu rahasta ja kunniasta johti pian elinikäiseen vihollisuuteen.
Thomas Edison vasemmalla ja Nikola Tesla oikealla.
Kesäkuun 6. päivänä 1884 siististi pukeutunut serbialaisinsinööri astui ulos laivasta, joka saapui Euroopasta New Yorkin satamaan. Puku, joka 27-vuotiaalla Nikola Teslalla oli yllään, oli hänen ainoa vaatekertansa. Matkatavaroissaan hänellä oli vain muutamia runoja ja artikkeleita, jotka hän oli itse kirjoittanut, sekä suosituskirje keksijä Thomas Edisonille. Teslalla oli myös unelma: tarjota edullista ja luotettavaa sähköä tälle valtavalle maalle.
Tuohon aikaan New York oli aivan oikea paikka Teslan kaltaiselle miehelle. Nopeasti kasvava kaupunki, jonka laiturit täyttyivät päivittäin eurooppalaisista siirtolaisista, oli sähkön pääkaupunki. Se oli pitkälti Thomas Edisonin ansiota.
"Amerikkalainen unelma"
Edisonissa henkilöityi amerikkalainen unelma. Hän varttui vaatimattomissa olosuhteissa, eikä hänellä ollut muodollista koulutusta.
Teini-ikäisenä hän työskenteli päivät ansaitakseen elantonsa, mutta iltaisin ja öisin hän teki kokeita sähköllä ja lennättimellä. Lopulta hän asettui New Jerseyn Menlo Parkiin ja perusti oman keksijän työpajan. 30-vuotiaana hän teki suuren läpimurtonsa. Hän esitteli fonografin, laitteen, joka voi tallentaa ¬– ja soittaa – ääntä.
Tuli maailmankuuluksi
Keksintöä pidettiin silkkana taikuutena, ja Edison tuli tunnetuksi "Menlo Parkin velhona”. Sitten hän tarttui seuraavaan haasteeseen. Tähtäimessä oli hehkulamppu kaupalliseen käyttöön. Edison onnistui, ja hänestä tuli maailmankuulu.
New Yorkissa oli paljon upporikkaita rahoittajia ja yritysjohtajia. Monet heistä tajusivat, että sähkö on tulevaisuutta. New Yorkissa ei oltu skeptisiä nykyaikaa kohtaan, mikä taas oli ominaista Euroopan yläluokalle. Päinvastoin, hehkulamppu oli statussymboli, ja monet miljonäärit investoivat suuria summia asentaakseen sähkövalon toimistoihinsa ja yksityisasuntoihinsa.
Suurena haasteena oli rakentaa generaattoreita, jotka pystyisivät toimittamaan lampuille virtaa. Tässä kohden Tesla astui mukaan kuvaan. Päivä New Yorkiin saapumisensa jälkeen Tesla käveli päättäväisin askelin Edisonin toimistoon Viidennelle avenuelle. Kuuluisa yritysjohtaja ja keksijä otti hänet henkilökohtaisesti vastaan.
Nikola Tesla kuvattuna omassa laboratoriossaan, jossa hän teki kokeita keinotekoisilla salamoilla.
He olivat monin tavoin toistensa vastakohtia. Edison oli käytännöllinen ja maanläheinen henkilö, joka sai asioita aikaan. Tesla oli puolestaan filosofi, joka oli opiskellut useita kieliä ja lukenut kirjallisuuden ja tieteiden klassiset teokset.
Näennäisesti merkityksetön tapahtuma oli muuttanut Teslan elämän kolmivuotiaana. Kun hän pienenä poikana taputti perheen kissaa selästä, hänen käteensä iski yhtäkkiä kipinöitä. Ymmällään hän kysyi isältään, mitä oli tapahtunut. "Se, poikani, on sähköä", vastasi isä. Ajatus näistä oudoista kipinöistä jäi askarruttamaan Teslaa. Hän opiskeli sähkö-insinööriksi, mutta ei tyytynyt vain laskemaan ja rakentamaan. Tesla halusi tutkia sähkön syvintä olemusta.
Yhteistyöstä kilpailijoiksi
Eroista huolimatta tapaaminen New Yorkissa sujui hyvin. Tesla sai paikan ja joutui heti töihin. Ei kuitenkaan kestänyt kauan, ennen kuin heidän yhteistyönsä muuttui katkeraksi kisaksi.
Tesla jäi vain hieman yli vuodeksi uuden työnantajansa luo. Hän tajusi pian, että Edisonin sähkömoottoreissa ja generaattoreissa oli puutteita. Teslan mukaan Edison lupasi hänelle 50 000 dollarin palkkion, jos hän onnistuisi parantamaan laitteiden toimivuutta.
Tesla työskenteli kellon ympäri useita kuukausia – ja onnistui. Mutta hänen pyydettyään luvattua palkkiota Edison tyrmäsi hänet, ja sanoi koko jutun olleen vain vitsi. Teslalle tarjottiin sen sijaan palkankorotusta kymmenen dollaria viikossa. Tesla vastasi eroamalla välittömästi. Vastedes he olivat katkeria vihollisia.
Tesla aloitti oman yrityksen. Hän oli loistava insinööri ja keksijä, mutta surkea liikemies. Pian sijoittajat huijasivat häntä, eikä Teslalla ollut rahaa eikä patentteja. Hän sai kuitenkin toisen mahdollisuuden. Vuonna 1888 hän patentoi vaihtovirtainduktiomoottorin. Hän myi keksinnön yrittäjä George Westinghouselle, joka oli toinen Edisonin suurista vihollisista. Tesla sai 60 000 dollaria ja lupauksen tulevista rojalteista.
Tasavirran heikkoudet
Sähkön siirtämisessä Edison käytti tasavirtaa. Tesla oli kuitenkin vakuuttunut, että vaihtovirta olisi parempi vaihtoehto. Edison uskoi, että tasavirta olisi vähemmän vaarallista. Lisäksi sen tekniikka oli testattu. Suurin osa 1800-luvun sähköalan pioneereista oli käyttänyt tasavirtaa.
Thomas Edison (keskellä pöydän takana) työntekijöidensä ympäröimänä. Oikealla sähkötuoli, joka kehitettiin Edisonin yrityksessä.
Järjestelmässä oli kuitenkin vakava heikkous: etäisyys voimalaitoksesta vastaanottajalle ei voinut olla paria kilometriä suurempi. Vaihtovirralla voitiin sähköä puolestaan siirtää pitkiä matkoja ja tarjota virtaa kokonaisille kaupungeille.
Vaihtovirta ei ollut alunperin Teslan ajatus, mutta hän teki siihen useita parannuksia, joiden avulla uutta teknologiaa voitiin soveltaa käytäntöön. Vaikka Edison oli huomannut vaihtovirran edut, hänellä oli hyvä syy taistella. Hänen patenttinsa perustui tasavirtaan – ja sillä hänellä oli mahdollisuus ansaita rahaa.
Pitkä ja katkera taistelu
Taistelu kahden sähkövirran välillä oli pitkä ja katkera. Edison oli valmis panostamaan kunnolla voittaakseen taistelun, joka on jäänyt historiaan "sähkövirtojen sotana." Osoittaakseen vaihtovirran vaarallisuuden Edisonin yhtiö käynnisti kovan PR-kampanjan. He muun muassa tappoivat norsun käyttäen vaihtovirtasähköiskuja.
Sähkötuoli oli toinen Edisonin työntekijöiden keksintö. Uusi teloitusväline käytti vaihtovirtaa surmatakseen kuolemaantuomitut. Ajatuksena oli tehdä yleisö tietoiseksi siitä, miten vaarallinen kilpailijan järjestelmä oli. Tesla ja Westinghouse eivät kuitenkaan antaneet periksi, vaikka he saivat huonoa julkisuutta. 1893 avattiin suuri Chicagon maailmannäyttely. Ensi kertaa tällainen näyttely valaistiin sähkövalolla.
Edisonin yhtiö taisteli Westinghousea vastaan saadakseen näyttelyn arvostetun sopimuksen. Mutta Westinghouse voitti. Yksi syy oli, että Edisonin tasavirtajärjestelmä vaati niin paljon kuparijohtoja, että kulut olivat kaksinkertaiset kilpailijaan nähden.
Tesla voitti kisan
Toukokuun 1. päivänä 1893 oli juhlallisten avajaisten aika. Yhdysvaltain presidentti Grover Cleveland painoi nappia, ja satatuhatta lamppua syttyi. Kaikkiaan näyttelyssä kävi 27 miljoonaa kävijää. Se oli suuri riemuvoitto Teslan järjestelmälle ja Westinghousen yritykselle, joka pian hallitsi markkinoita.
Sähkövirtojen sodan voitto ei kuitenkaan auttanut Teslan taloutta merkittävästi. Hänellä oli koko ajan uusia ja kunnianhimoisia hankkeita. Usein rahat loppuivat, ennen kuin hänen innovaatioistaan oli tullut kannattavia. Vuosien varrella hän muuttui yhä omituisemmaksi. Hän asui hotellihuoneessa New Yorkissa, ja hänen huhuttiin olevan erakko.
1931 Thomas Edison kuoli 84-vuotiaana. USA:n sanomalehdet olivat täynnä kunnianosoituksia suurelle keksijälle. Mutta Tesla ei ollut unohtanut vanhoja vääryyksiä. New York Timesissa hän kuvaili vanhaa kilpailijaansa tylsimykseksi, joka halveksi sekä sivistystä että henkilökohtaista hygieniaa.
Hän mainitsi myös, että Edisonin menestys johtui suurelta osin onnesta. Kaksitoista vuotta myöhemmin myös Tesla kuoli, hotellihuoneessaanNew Yorkissa.
Chicagon maailmannäyttelyssä 1893 oli ensimmäistä kertaa sähkövalaistus.