Astrolabilla ei sentään voinut soittaa, mutta se oli monikäyttöinen laite, jota käytettiin erilaisiin taivaankappaleisiin liittyviin tarkoituksiin, kuten tähtitieteeseen ja navigaatioon.
Kädessä pidettävään laitteeseen pystyi vaihtamaan kulloisenkin sijainnin mukaista tähtitaivasta kuvaavan kiekon, ja sen avulla käyttäjä pystyi muun muassa määrittämään sen hetkisen sijainnin leveysasteen ja paikallisen kellonajan.
Jo muinaisesta Kreikasta on olemassa kuvauksia astrolabia muistuttavasta laitteesta.
Laite nousi erityiseen suosioon 700-luvulla Lähi-idässä, missä arabitieteilijät kehittivät sitä edelleen voidakseen sen avulla muun muassa ajoittaa muslimien päivittäiset viisi rukoushetkeä ja selvittää Mekan suunnan.
Katso, miten astrolabi toimii:
Ajan mittaaminen aloitettiin kohdistamalla viisari aurinkoon.
Levyt olivat vaihdettavia niin, että ne vastasivat eri paikoissa näkyvää tähtitaivasta.
Rei’itetty levy vastasi tähtien ja auringon vuotuista kulkua taivaalla.
Keskiajalla astrolabin käyttö yleistyi Euroopassa.
Varsinkin astrologit hyödynsivät sitä yrittäessään selvittää tähtien avulla esimerkiksi oikean ajan sodanjulistuksiin tai tärkeiden kauppasopimusten solmimiseen.
Astrolabi jäi käytöstä 1600-luvulla, kun ajanmittaukseen ja navigaatioon alettiin käyttää mekaanisia kelloja ja sekstantteja.