Yli 330 vuotta vanha käsikranaatti huuhtoutui rantaan
Paikallinen historian harrastaja löysi Englannista rannalle huuhtoutuneen Euroopan vanhimpiin kuuluvan käsikranaatin. Kranaatteja on todennäköisesti enemmänkin meren pohjassa.
1600-luvun käsikranaatti oli ontto, ruudilla täytetty rautakuula. Ruuti sytytettiin hitaasti palavalla sytytyslangalla eli luntulla.
Cornwallin rannikolta Lounais-Englannista on löytynyt 1600-luvun käsikranaatti. Kranaatti on peräisin HMS Schiedam -laivalta,joka upposi rannikolle vuonna 1684 kuljettaessaan brittiarmeijan aseita ja hevosia.
Sukeltajat löysivät HMS Schiedamin hylyn jo kaksi vuotta sitten. Viime aikoina myrskyt ja Atlantin voimakkaat merivirrat ovat irrottaneet monia hylyn tavaroita pohjahiekasta, kuten nyt löydetyn käsikranaatin.
Pomminpurkajat kutsuttiin apuun
Kranaatin löysi paikallishistorioitsija Robert Felce, joka kävelee usein rannalla etsimässä rannikon laivanhylyistä peräisin olevia esineitä. Kolmesataa vuotta meren pohjassa lojuneen kranaatin ympärille oli muodostunut kova kuori niin, että se näytti kiveltä, mutta kun Felce pudotti ”kiven” kädestään, kuori halkesi ja sen alta paljastui yhä ruutia täynnä oleva kranaatti. Pomminpurkajat kutsuttiin nopeasti paikalle tekemään kranaatti vaarattomaksi.
Suurikokoisista sotilaista tuli krenatöörejä
Käsikranaatti yleistyi Euroopan armeijoissa 1600-luvun puolivälissä. Tuolloiset kranaatit koostuivat rautakuulasta ja sen sisällä olevasta ruudista, joka sytytettiin sytytyslangalla.
Käsikranaattien heittämiseen oli omat eliittiyksikkönsä, joiden sotilaita kutsuttiin krenatööreiksi. Krenatööreiksi valittiin yleensä voimakkaita ja pitkiä sotilaita, jotka pystyivät heittämään kranaatin pitkälle. Krenatöörejä pidettiin pelottomina, ja vaikka luntulla sytytettävien käsikranaattien käyttö väheni suuresti 1700-luvulla, esimerkiksi Britannian armeijaan jäi osastoja, joiden nimessä esiintyy vielä sana krenatööri.
Krenatöörit kuuluivat 1600-luvun fyysisesti vahvimpiin ja pelottomimpiin sotilaihin.