HMS Valiant, BL 15 tuuman Mk I, tykkitorni

Tykkitorneista kylvettiin tuhoa

Jättimäiset tykkitornit takasivat 1900-luvun alussa suurvaltojen taistelulaivoille tehokkaan tulivoiman. Tykkien satojen tonnien räjähteet edellyttivät kuitenkin äärimmäisiä turvatoimia.

Jättimäiset tykkitornit takasivat 1900-luvun alussa suurvaltojen taistelulaivoille tehokkaan tulivoiman. Tykkien satojen tonnien räjähteet edellyttivät kuitenkin äärimmäisiä turvatoimia.

World War II Database

Vuonna 1906 Britanniassa laskettiin vesille aivan uuden tyyppinen panssaroitu sotalaiva. HMS Dreadnought päihitti seuraajineen aiemmat taistelulaivat niin koossa, nopeudessa kuin iskuvoimassakin.

Alusten tulivoiman takasivat kääntyvien tykkitornien järeät tykit.

Kussakin aluksessa oli yleensä neljä tornia, jotka painoivat kukin 750 tonnia.

Nostolaitteiden ja hydraulijärjestelmien avulla kranaatteja ja ajoaineita syötettiin laivan uumenista neljän kannen läpi ylimmällä kannella sijainneisiin sadan tonnin painoisiin tykkeihin.

Tehokkaan järjestelmän ansiosta tornin 20 hengen miehistö pystyi ampumaan kaksi laukausta minuutissa kummastakin tykinputkesta.

Ammukset saattoivat läpäistä panssaroinnin jopa 17 kilometrin etäisyydeltä.

Tykkitorni sisältä

Suora reitti varastotilasta tykille merkitsi kuitenkin suuria riskejä. Miehistölle olikin laadittu tiukat ohjeet – tornissa sai esimerkiksi olla vain kolme kranaattia kerrallaan. Tornissa oli myös automaattiovet eri osastojen välillä.

Onnettomuuksilta ei silti vältytty. Skagerrakin taistelussa vuonna 1916 räjähti useita brittien aluksia.

Brittialusten tykkitornit näyttävät mallia

Turmat johtuivat osittain epävakaasta korditiitista, jota britit käyttivät ajoaineena, osittain inhimillisistä virheistä. Miehistö antoi taistelun tuoksinassa kranaattien kasaantua tai niitä suojaavat luukut saatettiin jättää auki.