Panssarivaunu lähetettiin taisteluun ensi kertaa vuonna 1942, ja sen arvioitiin johtavan saksalaiset läpimurtoon tuhoamalla vihollisvaunut pitkän etäisyyden päästä.
Tiger oli varustettu 88 millimetrin panssarivaunukanuunalla, ja vaunua itseään suojasi jopa 120 millimetrin vahvuinen panssarointi.
Yleensä Tigerit koottiin 45 vaunun pataljooniin ja ne otettiin käyttöön silloin, kun taistelut olivat poikkeuksellisen vaativat.
Pelätty panssarivaunu ei ollut kuitenkaan haavoittumaton.
Tigerit kuluttivat valtavasti polttoainetta, ja ne olivat hankalia ajaa.
Ne myös hajosivat helposti epätasaisessa maastossa, ja niitä oli vaikea korjata.
Tigereiden tuotanto oli kallista, ja pelkästään yhteen vaunuun kuluneesta teräksestä voitiin valmistaa jopa 21 haupitsia.
