Hieman ennen kuin Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon vuonna 1941, Stalin antoi käskyn valmistaa suuria määriä toisen maailmansodan pelätyintä asetta BM-13:a, joka tunnettiin kotimaassaan nimellä Katjuša.
BM-13 koostui rivistä kuorma-autoon kiinnitettyjä raketinlaukaisukiskoja, joilla voitiin laukaista suuri määrä raketteja kerralla ja pommittaa alueita tehokkaammin kuin perinteisellä tykistöllä.
BM-13:a käytettiin ensimmäistä kertaa saksalaisia vastaan 14. heinäkuuta 1941, ja sen rakettien korkea, viheltävä ääni tuli vihollisille pian tutuksi.
Sekä aseen ääni että sen rinnakkaiset laukaisukiskot ja raketit toivat etäisesti mieleen kirkkourut, joten ase sai saksalaisten keskuudessa lisänimen ”Stalinin urut”.
BM-13:n vahvuus oli erityisesti sen ketterä liikuteltavuus. Sillä pystyi suuntaamaan kerralla suuren tulivoiman laajalle alueelle, ja se saatiin siirrettyä nopeasti uuteen asemaan, ennen kuin vihollinen ehti järjestää vastahyökkäystä.
Raketit oli suunniteltu jättämään mahdollisimman kapea savujälki, jotta vihollinen ei saisi paikannettua, mistä ne tulivat.