Mitä olivat ”Stalinin urut”?

”Stalinin uruiksi” kutsuttu BM-13 ampui jopa 16 rakettia yhtä aikaa, sitä oli vaikea paikallistaa ja pelkkä sen ääni aiheutti paniikkia.

”Stalinin uruiksi” kutsuttu BM-13 ampui jopa 16 rakettia yhtä aikaa, sitä oli vaikea paikallistaa ja pelkkä sen ääni aiheutti paniikkia.

Image Select

Hieman ennen kuin Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon vuonna 1941, Stalin antoi käskyn valmistaa suuria määriä ­toisen ­maailmansodan pelätyintä asetta BM-13:a, joka tunnettiin kotimaassaan nimellä ­Katjuša.

BM-13 koostui rivistä kuorma-­autoon kiinnitettyjä raketinlaukaisukiskoja, joilla voitiin laukaista suuri määrä raketteja kerralla ja pommittaa alueita tehokkaammin kuin perinteisellä tykistöllä.

BM-13:a käytettiin ensimmäistä kertaa saksalaisia vastaan 14. heinäkuuta 1941, ja sen rakettien ­korkea, viheltävä ääni tuli vihollisille pian tutuksi.

Sekä aseen ääni että sen ­rinnakkaiset laukaisukiskot ja raketit toivat etäisesti ­mieleen kirkkourut, joten ase sai saksalaisten keskuudessa lisänimen ”Stalinin urut”.

BM-13:n vahvuus oli erityisesti sen ketterä liikuteltavuus. Sillä pystyi suuntaamaan kerralla suuren tuli­voiman laajalle alueelle, ja se saatiin siirrettyä nopeasti uuteen asemaan, ennen kuin vihollinen ehti järjestää vastahyökkäystä.

Raketit oli suun­niteltu jättämään mahdollisimman kapea savujälki, jotta vihollinen ei saisi paikannettua, mistä ne tulivat.

Katjuša BM-13

Aseistus: 16 x 132-mm-M-13-raketti

Kantama: Noin 8,5 km

Valmistusvuosi: 1941

Tuotantomäärä: 10 000

Miehistö: 5-7