Our website does not support Internet Explorer.

To get the best experience on our website and of our content, please use a more modern browser like Edge, Chrome, Safari or similar.

nazi jet b-17 sturmvogel

Messerschmitt Me 262: Historian ensimmäinen suihkuhävittäjä

Maailman ensimmäinen suihkuhävittäjä nousi taivaalle Saksassa vuonna 1942. Lentokone oli teknisesti ylivertainen, ja siihen kohdistui valtavia odotuksia: Messerschmitt Me 262:n toivottiin kääntävän sotaonnen Saksalle. Liittoutuneiden onneksi Hitler kuitenkin puuttui itse koneen suunnitteluun.

“Jet Strike” reproduced by kind permission of The Military Gallery © Wendover England

Lentäjät kihisivät innosta kuin uutta lelua odottavat pikkupojat mutta ymmärsivät toki tilanteen vakavuuden.

Kohta käyttöön otettava maailman ensimmäinen suihkukone Messerschmitt 262 oli nopea ja aseistukseltaan ylivoimainen, mutta kone oli myös erittäin tärkeä koko Saksan kohtalon kannalta.

Suihkukoneen kehittely oli aloitettu pienimuotoisesti jo 1930-luvun alussa, mutta sodan sytyttyä Saksassa päätettiin keskittyä vain nopeasti tuloksia tuottaviin kehityshankkeisiin ja suihkukonehanke keskeytyi.

Sodan edetessä otettiin kuitenkin tavoitteeksi kehittää suihkuhävittäjä, joka voisi lentää 850 kilometrin tuntinopeudella ja pysyä ilmassa ainakin tunnin ajan.

Saksan johtavan lentokonetehtaan Messerschmittin asiantuntijat tiesivät, että hanke vaati aivan uudenlaista ajattelua. Aikaa perusteelliselle pohjatyölle ei kuitenkaan ollut, sillä vihollisen pommit moukaroivat Saksaa armotta.

Vain pientä puista mallia testattiin tuulitunnelissa, muu kehitystyö perustui pelkästään lentokonerakentajien kokemukseen ja vaistoon.

Leipheimin lentotukikohta 18. heinäkuuta 1942: tekninen henkilökunta varmisti sateen pieksemällä kiitotiellä, että kaikki oli valmista Fritz Wendelin koelentoa varten.

© Osprey Publishing

Potkuri pelasti koelentäjän

Uuden koneen runko ja siivet tilattiin Messerschmittin tehtailta ja moottorit BMW:ltä. Vuoden kuluttua jouduttiin kuitenkin toteamaan, että arvostettu autotehdas ei pystyisi tehtävään.

Moottoreista tuli liian painavia, ja koekäytöissä huomattiin, etteivät moottorit toimineet niin kuin piti. Ne eivät olleet riittävän tehokkaita, ja niissä oli paljon toimintahäiriöitä. Hanketta oli kuitenkin jatkettava.

Me 262:n ensimmäisen mallin siipien alle asennettiin koelentoa varten kaksi BMW-moottoria, mutta turvallisuussyistä koneeseen kiinnitettiin myös perinteinen potkurimoottori.

Riski siitä, että molemmat suihkumoottorit tekisivät tenän, oli liian suuri. Epäilysten saattelemana koelentäjä Fritz Wendel istui maaliskuussa 1942 ensimmäistä kertaa Luftwaffen uuden toivon ohjaamoon.

Kone nousi ilmaan, mutta muutaman sekunnin kuluttua, 50 metriä kiitoradan yläpuolella, tapahtui se, mitä oli pelätty. Ensin sammui toinen ja sitten toinen suihkumoottori.

Potkurimoottorin ansiosta Wendel onnistui kuitenkin laskeutumaan turvallisesti. BMW:n moottorit hylättiin, ja suihkumoottorit tilattiinkin Junkersin tehtailta. Se merkitsi sitä, että tärkeä hanke viivästyi entisestään.

Ensimmäiset uudet suihkumoottorit saatiin kesäkuussa 1942, ja 18. heinäkuuta Fritz Wendel oli valmiina uudelle koelennolle. ”Se oli silkkaa nautintoa. En ole koskaan aiemmin kokenut sellaista riemua neitsytlennolla”, Wendel sanoi ensimmäisen lennon jälkeen.

Seuraavien kuukausien ajan Messerschmittin ja Junkersin insinöörit tekivät lentokoneeseen lukemattomia säätöjä ja muutoksia. He muun muassa havaitsivat suihkumoottoreissa tärinää, joka voisi vahingoittaa niitä.

Tutkiakseen asian perin pohjin he palkkasivat viulistin. Ammattimuusikko käytti joustansa moottorin liikkuvilla osilla ja määritti niiden ominaistaajuuden.

Sitten hän selvitti, että tärinä saataisiin poistumaan, jos moottorin kierroslukua laskettaisiin aavistuksen verran. Hän viritti suihkumoottorin kuin hienon jousisoittimen.

Korkea-arvoiset Luftwaffen johtajat laativat usein matkareittinsä Leipheimin tukikohdan kautta päästäkseen seuraamaan Me 262:n testausta. Lentokoneen nopeus ja ketteryys ilmassa tekivät heihin suuren vaikutuksen.

”Oli kuin olisi liikkunut enkelin työntämänä”, ylisti eräs kenraali lennon jälkeen. Häntä ilahdutti myös se, että koneessa ei häirinnyt potkurin tai mäntämoottorin aiheuttama melu eikä tärinä.

Kolmen sukupolven hävittäjiä

Me 262 oli huomattavasti nopeampi kuin aikansa yleisin hävittäjä, brittien legendaarinen Spitfire, ja se onkin ollut nykyaikaisten hävittäjien esikuva. 1970-luvulla kehitetty F-16 oli sitä jo kolme kertaa nopeampi.

  • Spitfire

    • Palvelukseen: 1938
    • Valmistusmäärä: 20 351
    • Koneen paino (kg): 2300
    • Maksimilentokorkeus (m): 11 300
    • Huippunopeus (km/h) : 605
    • Nousunopeus (m/s): 13,5
    • Toimintasäde (km): 760
  • Me 262

    • Palvelukseen: 1944
    • Valmistusmäärä: 1433
    • Koneen paino (kg): 4000
    • Maksimilentokorkeus (m): 11 400
    • Huippunopeus (km/h): 870
    • Nousunopeus (m/s): 20
    • Toimintasäde (km): 1050
  • F-16

    • Palvelukseen: 1978
    • Valmistusmäärä: 4400
    • Koneen paino (kg): 8670
    • Maksimilentokorkeus (m): 18 000
    • Huippunopeus (km/h): 2414*
    • Nousunopeus (m/s): 254
    • Toimintasäde (km): 925

    *: Matalalla: 1 470 km/h

Hitlerin kohtalokas määräys

Vuonna 1943 Messerschmitt sai käskyn rakentaa sata uutta konetta. Liittoutuneet onnistuivat kuitenkin pommittamaan tehtaita niin, että tuotanto pysähtyi.

Ensimmäiset sarjavalmisteiset uudet koneet olivat valmiita vasta helmikuussa 1944. Saksan joukot olivat silloin kovilla kaikkialla, mutta Hitler uskoi vakaasti, että Me 262 kääntäisi sotaonnen.

Hän vaati Luftwaffen johdolta, että kaikkien hävittäjien olisi toimittava pommittajina. Se koski myös Me 262:ta. Luftwaffen väki yritti selittää järkkymättömälle Hitlerille, kuinka lisäpaino tekisi tyhjäksi Me 262:n ylivoimaiset lento-ominaisuudet, mutta mikään ei auttanut.

Häntä koipien välissä heidän oli poistuttava kokouksesta ohjeinaan muokata konetta niin, että se voisi kantaa tonnin painosta pommeja.

”Ja se on käsky!” korosti Hitler, joka luotti siihen, että Me 262:lla Saksa voisi lyödä liittoutuneet, kun kaikkien odottama ja pelkäämä maihinnousu Eurooppaan alkaisi. ”Vihollista on pommitettava siitä hetkestä, kun se astuu jalallaan rannalle”, Hitler jylisi.

concentration camp dead BB Bergkristall

Yhdysvaltalaisia kohtasi kauhea näky heidän vallatessaan Messerschmittin tehtaan Itävallan Alpeilla.

© Polfoto/Corbis

Koneita rakennettiin julmalla pakkotyöllä

Liittoutuneiden pommituksista huolimatta saksalaiset onnistuivat rakentamaan 1 433 Me 262:ta maanalaisessa tehtaassa Alpeilla.

  1. toukokuuta 1945 yhdysvaltalaisjoukot valtasivat syvältä Itä­vallan Alppien keskeltä järkyttävän tehdaskompleksin, jossa sijaitsi Messerschmitt-yrityksen salaisia tuotanto­linjoja.

Keskitysleirivankien rakentama tunneliverkosto, joka tunnettiin nimellä B8 Berg­kristall – Esche II, koostui 19 tunnelista. Ne olivat kuuden metrin levyisiä ja 4,6 metrin korkuisia.

Kallioilla sijaitsevat massiiviset ovet suojasivat tunneleita vihollisen pommeilta ja myrkkykaasuilta. Läheisten keskitysleirien vankeja työvoimanaan käyttänyt maanalainen kokoonpanotehdas oli sanoinkuvaamaton helvetti.

Siellä oli töissä lähes 10 000 vankia, mutta kukaan ei kestänyt pitkään. Keskimääräinen elinaika tunneleissa oli neljä kuukautta, ja 98 prosenttia vangeista kuoli työssä.

Moni menehtyi ylirasitukseen ja nälkään, moni tehtaissa vallinneen mielivallan seurauksena. Joskus leireiltä tuotiin liikaa työläisiä, jolloin yli­määräisten annettiin kylmästi paleltua kuoliaaksi junavaunuissa, joissa heidät oli rahdattu paikalle.

Kun vangit kävivät liian heikoiksi työntekoon, heidät hirtettiin, ammuttiin tai kaasutettiin. Aluksi käytettiin liikuteltavaa kaasukammiota, mutta myöhemmin paikalle rakennettiin kiinteä laitos, jossa pystyttiin lopettamaan 120 vankia päivässä.

Göring toisti Hitlerin käskyn

Hitlerin ukaaseista huolimatta vuoden 1944 alussa toimitetut koneet oli varustettu hävittäjiksi. Kun Hitlerille selvisi, että hänen käskyään oli ylenkatsottu, hän raivostui. 27. toukokuuta 1944 Hitlerin lähin alainen Hermann Göring joutui muistuttamaan kenraaleita näiden asemasta:

”Führer on antanut käskyn, että Me 262:ta on käytettävä ainoastaan erittäin nopeana pommikoneena. Sitä ei saa pitää hävittäjänä.”

Puolen vuoden kuluttua määräystä lievennettiin niin, että hävittäjät oli varustettava enää 250 kilolla pommeja. Hitlerin vaatimus oli kuitenkin heikentänyt Me 262:ta, koska siitä oli jouduttu tekemään tarpeettoman painava.

Hitler ei halunnut koneen joutuvan liittoutuneiden käsiin, joten odotettavissa olevan maihinnousun aikana Me 262 ei saisi lentää alle 4 000 metrissä eikä yli 750 kilometrin tuntinopeudella, jotta se ei herättäisi huomiota.

Niinpä maihinnousupäivänä 6. kesäkuuta 1944 liittoutuneet tuskin huomasivat Me 262 -koneita. Ne lensivät niin korkealla, etteivät ne muodostaneet uhkaa liittoutuneiden joukoille rannalla, ja niin hitaasti, etteivät ne häirinneet vihollisen lentokoneita.

Hitlerin omat käskyt olivat johtaneet siihen, että koneesta ei tullut hänen toivomaansa ihmeasetta, joka aiheuttaisi kauhua maan pinnalla ja valtaisi Saksalle ilmaherruuden.

me 262 jet engine illustration
© Dorling Kidersley

Suihkumoottori vuodelta 1930

Brittiläinen Frank Whittle patentoi suihkumoottorin periaatteen jo vuonna 1930. Kolme vuotta myöhemmin Whittlen työtä tuntematon saksalainen Hans von Ohain kuvasi saman periaatteen, mutta hän sai keksinnölleen saksa­laisen patentin vasta vuonna 1936.

Frank Whittle rakensi ensimmäisen prototyyppinsä vuonna 1937. Kehitystyö oli hidasta, sillä ilmavoimat ei uskonut keksintöön, ja vuonna 1940 Whittle sai hermoromahduksen.

Suihkumoottorin kehitystyö Britan­niassa pysähtyi, jolloin saksalaiset pääsivät kehittelyssä brittien edelle.

  • Ilmanottokanava

    johtaa ilmaa ilmanottoaukosta ahtimeen.

  • Keskipakoahdin

    sijaitsee pyörivällä akselilla ja painaa ilmaa kohti ahtimen reunoja kuin sentrifugi.

  • Polttokammio

    on paikka, jossa puristuneeseen ilmaan sekoitetaan sumutettua polttoainetta. Kun seos sytytetään, ilma laajenee.

  • Turbiini

    täyttyy polttokammiosta virtaavasta laajenevasta ilmasta ja palo­kaasuista, jotka saavat turbiinisiivet pyörimään kuin myllyssä.

  • Akseli

    pyörii turbiinin voimasta ja pyörittää puolestaan ahdinta (2).

  • Suihkuputki

    kapenee, jolloin ilman nopeus kasvaa entisestään ja antaa koneelle lisää työntövoimaa.

Me 262:ssa oli kaksi Jumo 004 -suihkumoottoria, joiden ansiosta se saattoi lentää ja kerätä korkeutta nopeammin kuin muut lentokoneet. Saksalaiset joutuivat kuitenkin käyttämään komponenteissa terästä, joka ei kestä kovia lämpötiloja. Niinpä moottorien käyttöikä oli vain kymmenisen tuntia.

Dorling Kidersley

Nokkapyörä

Ensimmäisissä versioissa oli nokkapyörän sijaan takana oleva kannuspyörä, mutta se teki laskeutumisen vaikeaksi.

Dorling Kidersley

Aseistus

Kone suunniteltiin hävittäjäksi, mutta Hitlerin määräyksestä siinä piti kuljettaa tuhat kiloa pommeja. Määrää alennettiin myöhemmin 250 kiloon.

Viimeiset koneet varusteltiin 24:llä R4M-raketilla, jotka painoivat nelisen kiloa ja lensivät noin 1 500 metriä. Kaikissa koneissa oli neljä 30 millin MK 108 -konetykkiä.

Dorling Kidersley

Siivet

Me 262 oli ensimmäinen lentokone, jonka siivet eivät olleet kohtisuorassa runkoon nähden vaan 18,5 asteen kulmassa. Näin nostovoimakeskiö saatiin koneen painopisteen kohdalle.

Dorling Kidersley

Ohjaamo oli keskellä konetta, joten nousun ja laskun aikana näkyvyys ei ollut paras mahdollinen, mutta toisaalta ilmassa lentäjä näki hyvin ympärilleen.

Dorling Kidersley

Polttoainesäiliö

Kone kulutti 30 litraa polttoainetta minuutissa. Aluksi siinä oli kaksi 900 litran polttoainesäiliötä, mutta toimintasäteen kasvattamiseksi koneen takaosaan lisättiin vielä 600 litran ja istuimen alle 250 litran säiliö.

Dorling Kidersley

Ensimmäiset pudotukset

Hitlerin määräyksistä huolimatta Luftwaffen upseerit pitivät Me 262:ta hävittäjänä. Kun se vapautui painavista pommeista ja lentokorkeuden rajoituksista, se osoittikin arvonsa.

Liittoutuneiden lentäjät eivät voineet muuta kuin jäädä suu ammollaan tuijottamaan nopeaa ja suorituskykyistä konetta. 15. elokuuta 1944 saksalainen lentäjä Helmut Lennartz ampui alas yhdysvaltalaisen B-17-pommittajan, niin sanotun ”lentävän linnoituksen”.

Suuren nelimoottorisen pommikoneen miehistö ei edes ehtinyt huomata, mikä koneeseen iski. Muista koneista tapauksen nähneet kertoivat, että oli kuin kissa olisi napannut hiiren.

Toisinaan saksalaiset lensivät aivan puidenlatvojen tasolla ja tekivät sitten yllätyshyökkäyksiä alhaalta päin, ja myös tällä taktiikalla he pudottivat useita vihollisen pommittajia. Hyökkäykset tekivät suuren vaikutuksen liittoutuneisiin.

Eräs yhdysvaltalaislentäjä kirjoitti: ”Saksalaiset lentäjät olivat sekä aggressiivisia että taitavia. Emme kerta kaikkiaan pystyneet seuraamaan heitä, kun he lähtivät nousemaan, mutta yritimme silti ja hukkasimme siinä valtavasti polttoainetta.”

Kun Me 262 hyökkäsi, se sai yleensä taustatukea maan pinnalta. Liittoutuneiden koneet havaittiin saksalaisten tutka-asemilla, jotka ohjasivat lentäjät oikeaan suuntaan.

Vasta kun etäisyys vihollis­koneeseen oli alle 400 metriä, lentäjät ryhtyivät tekemään itsenäisiä päätöksiä ja käynnistivät hyökkäyksen.

Joihinkin Me 262 -koneisiin asennettiin oma tutka ja toinen istuin tutkamiehelle, joka saattoi paikantaa vihollis­koneet erittäin tarkasti ilmasta.

Jos tätä olisi tehty enemmän, liittoutuneiden hävittäjät ja pommittajat eivät enää olisi voineet piiloutua pilvien suojiin.

500 cannon gun
© Osprey Publishing

Tuhoisia onnettomuuksia

Konetyyppi oli hyväksi havaittu, mutta toimitukset takkuilivat ja laatu oli heikkoa. Silti Luftwaffe perusti kokonaisia Me 262 -yksiköitä. Yksi niistä oli nimeltään Kommando Nowotny. Virallisesti siihen kuului 52 konetta.

Käytännössä luku oli 18, ja sekin putosi nopeasti – ei tosin ilmataistelujen vuoksi vaan epä­onnistuneiden laskeutumisten ja muiden onnettomuuksien takia.

Yksi suihkumoottori muun muassa paloi, kun lintu imeytyi sen sisään. Tuohon aikaan ei vielä ymmärretty, kuinka suuri vaara lintuparvet ovat suihkukoneille, eikä vielä ollut mitään keinoja pitää lintuja poissa kiitoradoilta.

Uudet suihkumoottorit olivat melko epävakaita, ja usein kävi niin, että toinen moottoreista lakkasi toimimasta, jolloin lentäjältä vaadittiin taitoa tuoda kone takaisin tukikohtaan yhdellä moottorilla.

Useimmat onnettomuudet, ehkä jopa joka kolmas, johtuivat huonosta laskeutumisalustasta. Kun koneita menetettiin runsaasti, Luftwaffe asetti teknisen komitean tutkimaan asiaa.

Se päätteli, että merkittävä syy oli lentäjien puutteellinen koulutus. Kun konetappiot vain jatkuivat, Kommando Nowotny päätettiin lopettaa.

Siinä vaiheessa yksikköön oli toimitettu yhteensä 30 konetta. Niistä oli menetetty 26, joista vain 8 taisteluissa.

gloster meteor in flight

Gloster Meteor­ onnistui ampumaan alas V1-ohjuksen 27. heinäkuuta 1944.

© Polfoto/Corbis

Vihollinen oli aivan kannoilla

Liittoutuneiden kolme suurvaltaa yrittivät kukin saada suihkuhävittäjän ensimmäisenä siivilleen. Britit olivat aivan saksalaisten kannoilla. Venäläiset tekivät läpi­murtonsa vasta saatuaan Me 262 -koneita sotasaaliina.

  • Gloster Meteor

    • Palvelukseen: 1944
    • Valmistusmäärä: 3900
    • Koneen paino (kg): 3692
    • Maksimilentokorkeus (m): 11 500
    • Huippunopeus (km/h): 660
    • Nousunopeus (m/s): 24,6
    • Toimintasäde (km): 800
  • Lockheed F80

    • Palvelukseen: 1945
    • Valmistusmäärä: 1715
    • Koneen paino (kg): 3819
    • Maksimilentokorkeus (m): 14 000
    • Huippunopeus (km/h): 965
    • Nousunopeus (m/s): 23,3
    • Toimintasäde (km): 1930
  • MiG 9

    • Palvelukseen: 1946
    • Valmistusmäärä: 598
    • Koneen paino (kg): 3420
    • Maksimilentokorkeus (m): 13 000
    • Huippunopeus (km/h): 910
    • Nousunopeus (m/s): 19,4
    • Toimintasäde (km): 800

Me 262 oli Hitlerin viimeinen toivo

Keväällä 1945 Saksan ilmavoimissa ei enää ollut paljon kehumista. Perinteiset hävittäjät olivat poissa pelistä, ja liittoutuneiden pommittajat saivat varsin vapaasti parveilla Saksan yllä.

Saksalaiset eivät kuitenkaan antaneet periksi vaan takertuivat viimeisenä toivonaan Me 262:een. Maaliskuussa 1945 jäljellä olevat Me 262:t varustettiin 24 pienellä raketilla.

Siipien alle kiinnitetyt raketit saattoi laukaista 600 metrin päässä maalistaan, ja ne olivat erittäin tehokkaita. 3. maaliskuuta 1945 ilmaan nousi 29 Me 262:ta.

Ne lensivät kuin petolinnut suoraan keskelle liittoutuneiden suuria muodostelmia ja ampuivat muutamassa sekunnissa alas kuusi yhdysvaltalaispommittajaa ja kuusi hävittäjää.

Välillä onni kääntyi, kuten yhden viimeisistä Me 262 -koneista keväällä 1945 ampunut liittoutuneiden hävittäjälentäjä kertoi:

”Ammuin luotisuihkun ja näin, miten vihollis­koneesta iski lieska. Kone hajosi kahtia ja alkoi pyöriä tulipallona. Yksi moottoreista irtosi ja putosi suoraan alaspäin. Yhtäkkiä keskeltä palavaa konetta nousi laskuvarjon kupu. Seuraavassa hetkessä sekin syttyi liekkeihin, ja näin lentäjän putoavan kohti maata palavan varjon alla”.

Lentäjä toisensa jälkeen menehtyi, kone toisensa jälkeen menetettiin; moni ilmassa, moni lentotukikohtien pommituksissa. Siitä huolimatta Me 262:t onnistuivat yhä tuhoamaan liittoutuneiden koneita.

compressor unit me262

Britit ja yhdysvaltalaiset tutkivat sodan jälkeen erityisen kiinnostuneina Jumo 004 -moottorin tehokasta ahdinta.

© National Museum of the USAF

Aikaansa edellä

Lentäjien vimmaista taistoa ylivoimaista vihollista vastaan käytettiin hyväksi Saksan kotirintaman propagandassa. Hitler ylisti saksalaislentäjiä ja kertoi vielä muutama kuukausi ennen sodan loppumista olevansa erittäin tyytyväinen Me 262:een.

Silloin Me 262 oli kuitenkin jo tehtävänsä tehnyt, ja enää muutama yksilö oli lentokunnossa. 25. helmikuuta 1945 koitti tavallistakin synkempi päivä: kolme viimeisistä koneista ammuttiin alas ja kolme vahingoittui.

Kuin pisteeksi i:n päälle liittoutuneet vielä pommittivat yhtä viimeisistä Me 262 -tukikohdista. Maailman ensimmäinen suihkuhävittäjä ei enää ollut uhka, eivätkä optimistisimmatkaan saksalaiset enää uskoneet, että se voisi muuttaa sodan kulkua.

Sodan jälkeen yhdysvaltalaiset ja brittiläiset analyytikot totesivat, että Me 262 oli ollut Saksalta tekninen voimannäyte. Oli varsin vaikuttavaa, että raaka-ainepulasta ja sekavasta tilastaan huolimatta Saksa oli viimeisinä sotavuosina pystynyt rakentamaan 6 000 suihkumoottoria.

He totesivat kuitenkin, että kone kehitettiin liian myöhään, sitä tuotettiin liian vähän ja se oli liian heikkolaatuinen vaikuttaakseen sodan lopputulokseen.

Hitlerin jyrkät määräykset olivat olleet viimeinen naula Me 262:n arkkuun. Me 262 oli kuitenkin ollut vuosia aikaansa edellä. Sodan jälkeen Me 262:sta tulikin esikuva, jonka pohjalta myös voittajavaltiot alkoivat rakentaa omia suihkukoneitaan.

Lue myös:

Toisen maailmansodan aseet

Toisen maailmansodan erikoisimmat aseet

12 minuuttia
Toisen maailmansodan aseet

Hitlerin ilmatorjuntatornit kestivät mitä vain

15 minuuttia
Toisen maailmansodan aseet

Brittien tutka ratkaisi ilmasodan Saksaa vastaan

8 minuuttia

Kirjaudu sisään

Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
Näytä Piilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!

Nollaa salasana

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin saat ohjeet salasanasi nollaamiseksi.
Tarkista sähköpostiosoite

Tarkista sähköpostisi

Olemme lähettäneet sinulle sähköpostia osoitteeseen . Siinä on ohjeet, joiden avulla voit nollata salasanasi. Jos et ole saanut sähköpostia, tarkista, että se ei ole joutunut roskapostin joukkoon.

Anna uusi salasana.

Nyt sinun pitää antaa uusi salana. Salasanassa pitää olla vähintään 6 merkkiä. Kun olet luonut uuden sanasanan, sinua pyydetään kirjautumaan sisään palveluun.

Salasana vaaditaan
Näytä Piilota