Japani piti tuhota kamikazelepakoilla
Yhdysvaltalaiset tiedemiehet tutkivat toisen maailmansodan aikana huimaa suunnitelmaa: Japaniin pudotettaisiin pommikoneista miljoonia pommeilla varustettuja lepakoita, jotka sytyttäisivät suurkaupungit ja teollisuusalueet tuleen.

Hammaslääkäri Lytle Adams vietti 7. joulukuuta 1941 lomaansa Yhdysvaltain kaakkoisosassa. Hän oli juuri käynyt tutustumassa New Mexicon Carlsbad-luolastoon, josta lentää joka ilta ulos miljoonia lepakoita hyönteisiä saalistamaan.
Palatessaan hotelliin hammaslääkäri kuuli autoradiosta uutisen Japanin hyökkäyksestä Yhdysvaltojen Pearl Harborin laivastotukikohtaan Havaijilla.
Miljoonien muiden yhdysvaltalaisten tapaan Adams järkyttyi japanilaisten hyökkäyksestä, ja kotiin päästyään hän istahti piirtopöytänsä ääreen.
Seuraavien kuukausien kuluessa Adams kehitti mielikuvituksellisen suunnitelman: miljoonat ajastetuilla palopommeilla varustetut lepakot kostaisivat japanilaisten hyökkäyksen.
Suunnitelma oli kiinnittää kunkin lepakon rintaan palopommi. Sitten lepakot pudotettaisiin Tokion ja vihollisen suunnattomien teollisuusalueiden ylle pommikoneista.
Pommituksen ajankohdaksi kaavailtiin varhaista aamua. Ajatuksena oli, että lepakot hakeutuisivat kattojen alle nukkumaan.
Sitten ajastetut sytyttimet räjäyttäisivät pikkuruiset pommit, jotka sytyttäisivät tuhansia puisia ja paperisia rakennuksia tuleen eri puolilla Japania.
Adams lähetti suunnitelmansa Valkoiseen taloon, ja se päätyi presidentti Franklin D. Rooseveltin pöydälle vuoden 1942 keväällä. Innostunut presidentti lähetti maavoimille muistion: ”Suunnitelma on tutkimisen arvoinen, vaikka se vaikuttaakin mielipuoliselta.”