Saksalaisten minikokoinen panssarivaunu Goliath oli oikeastaan kauko-ohjattava miina. Idea oli saatu Ranskan valtauksessa 1940 varastetusta ranskalaisesta prototyypistä.
Saksalaisten sen pohjalta kehittelemä hiljainen sähkömoottorikäyttöinen versio valmistui kaksi vuotta myöhemmin.
Sähköversio oli liian kallis massatuotantoon, joten seuraavana vuonna esiteltiin bensiinikäyttöinen Goliath 303a -malli, johon mahtui 50–100 kiloa räjähteitä. Niitä valmistettiin yli 7 000.
Goliath uhrattiin
Pitkän kaapelin ja kauko-ohjauksen ansiosta sotilaat pystyivät piilopaikastaan ajamaan liikkuvan Goliath-miinan suoraan kohteeseen ja laukaisemaan sitten 50–100 kilon räjähteen.
Goliathista oli eniten hyötyä Anzion taistelussa tammikuussa 1944 liittoutuneiden maihinnousujoukkoja vastaan, mutta se osoitti käyttökelpoisuutensa myös Varsovan kansannousussa syksyllä 1944, jolloin saksalaiset räjäyttivät sen avulla puolalaisten vapaustaistelijoiden tukikohtinaan käyttämiä rakennuksia.
Goliath lähikuvassa:
Hidas ase
Goliath oli hidas ja juuttui usein kiinni, koska sen maavara oli vain 16 senttiä.
Kaapelikela
Goliathin takaosassa oli kelalla 650 metriä kaapelia kauko-ohjausta varten.
Akku ja ohjausyksikkö
Goliath sai kauko-ohjauksen tarvitsemaa virtaa kahdesta suuresta 24 voltin akusta, joita oli yksi kummallakin sivulla. Goliathia käännettiin pysäyttämällä toinen telaketju.
Räjähdysaine
Etuosassa oli 50–100 kiloa räjähdysainetta, joka voitiin laukaista kaapelilla etäältä.
Vihollisen oli kuitenkin melko helppo tehdä Goliath vaarattomaksi, sillä se oli hidas, siinä oli vain kevyt panssarointi ja se juuttui usein kiinni pienen maavaransa vuoksi.
VIDEO – saksalaissotilaat räjäyttävät Goliathin:
Goliathia kauko-ohjattiin 650 metriä pitkällä kaapelilla, ja sen sai helposti pois pelistä katkaisemalla sen kauko-ohjauskaapelin.
Sodan jälkeen Goliathia varten kehitettyä tekniikkaa hyödynnettiin ensimmäisissä kauko-ohjattavissa leikki-autoissa.