Brittien tutka ratkaisi ilmasodan Saksaa vastaan
Sodan uhan kasvaessa Britannian ilmavoimat pyrki parantamaan puolustustaan ja ryhtyi kehittelemään ”kuolemansädettä” vihollislentäjien pään menoksi. Sen sijaan syntyi sodassa ratkaisevaksi noussut tutka.

Tutkaoperaattorien piti itse merkitä lentokoneiden sijainti suurelle
koordinaatistonäytölle.
Ilma väreili jännityksestä vanhassa tallissa Bawdsey Manorin kartanon mailla Britanniassa. 17. syyskuuta 1936 tallissa ei ollut enää hevosia vaan siellä oli kolme näyttöjä ja kytkimiä täynnä olevaa elektronista kojepulpettia. Niiden edessä istui miehiä, jotka odottivat pääsevänsä esittelemään kehittämäänsä Chain Home
-tutkajärjestelmää ensimmäistä kertaa korkea-arvoisille sotilashenkilöille ja poliitikoille.
Mereltä lähestyi nopeasti kymmenen Britannian ilmavoimien lentokonetta. Tarkoitus oli, että koneet ilmestyisivät pian näkyviin valopisteinä pulpettien näytöille. Se todistaisi, että tutkan avulla vihollisen ilmahyökkäykset voitaisiin havaita jo hyvissä ajoin.
Päävastuussa järjestelmästä oli insinööri Robert Watson-Watt, joka oli kutsunut paikalle joukon päätöksentekijöitä seuraamaan näytöstä.
Watson-Watt kertoi aluksi innoissaan hankkeesta, mutta vaikeni vähitellen, kun näytöllä ei vieläkään näkynyt mitään. Hämärän tallirakennuksen hiljaisuuden rikkoi vasta ulkoa kuulunut tasainen jylinä, joka kertoi lentokoneiden jo lähestyvän. Lopulta yksi miehistä havaitsi valon välähtävän näytöllä. Hän yritti kuumeisesti paikantaa lentokoneen sijainnin mutta ei ehtinyt, ennen kuin ensimmäinen koneista jo lensi moottorit ulvoen heidän ylitseen.
Esittely epäonnistui täysin. Watson-Watt oli ollut malttamaton ja halunnut jo esitellä tutkaa, vaikka sitä ei ollut ehditty edes vielä kunnolla testata.