Vielä varhaisella keskiajalla ritarit käyttivät taistelussa rengaspaitaa, ja tarpeillaan käydessään he saattoivat yksinkertaisesti vain nostaa rautapaitaa vähän ylemmäs.
Asiointi hankaloitui, kun saksalaiset ja italialaiset alkoivat 1400-luvulla valmistaa raskaita levyhaarniskoita, jotka suojasivat ritareita päästä varpaisiin.
Haarniska ei kuitenkaan ollut alavartalon alueelta täysin umpinainen, vaan esimerkiksi lanteita ja pakaroita peittivät nivelletyt metallilevyt, joiden alle rengaspaita ulottui.
Lisäksi ritareilla saattoi olla jonkinlaiset topatut alusvaatteet.
Joissain haarniskoissa oli metallinen kalukukkaro, joka oli helppo irrottaa virtsaamista varten, mutta kun ritarille tuli iso hätä, hänen aseenkantajansa joutui irrottamaan haarniskan alavartaloa suojaavat metallilevyt ja jalkasuojat, jotta ritari saattoi kyykistyä kunnolla tarpeilleen.
Haarniska suojasi taistelussa mutta hankaloitti tarpeilla käyntiä.
Jos hätä yllätti huonolla hetkellä, ritarin ei kuitenkaan auttanut muu kuin laskea haarniskaan.
Se ei ollut yhtä noloa kuin nykyisin ajatellaan, sillä voimakasta ripulia aiheuttava punatauti piinasi usein sotaretkellä olevia keskiaikaisia armeijoita, joten siihen oli pakko tottua.
Ritarit olivat kuitenkin etuoikeutetussa asemassa, ja heillä oli aina mukanaan nuori aseenkantaja, jonka tehtäviin kuului myös haarniskan puhdistus.